Lahden Rytmin Ystävät ry
Lahti Blues & Roots RunoRock Tapahtumat
Galleria Kuvat Vieraskirja
Jäseneksi Linkit Yhteystiedot
Lahti-bändit Lähikuvassa Etusivu

Blues & Roots
Nähdäksesi vanhemmat listauksen, siirry valikosta uusimpaan Blues&Roots tapahtumaan.


Blues & Roots

Pepe Ahlqvist & The Rolling Tumbleweed (Levynjulkaisukeikka)

www.pepeahlqvist.com

Pepe "The Grizzly" Ahlqvist on Lahti Blues & Roots -tapahtuman suojelija ja "ääni", joka tänä vuonna esiintyy bändinsä The Rolling Tumbleweedin kanssa. Viime vuoden tapahtumassa Pepe esiintyi akustisesti trio -kokoonpanolla Rissasen ja Rautevan kanssa ja hienon keikan miehet loihtivatkin.

Pepe Ahlqvist on loistava huuliharpun käsittelijä ja kitaran taitaja unohtamatta miehen vakuuttavaa laulamista. Ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että Pepe on Suomen ja jopa Euroopan "Mr. Blues". Hauska, leikillinen seikka on, että Pertti on monien suurten kuuluisuuksien kaima: Delbert McClinton, Albert King, Hubert Sumlin ja Robert Johnson.

PepePepe syntyi vuonna 1956 ja hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Lahden alueella, Villähteen Haravakylässä. Joskus 6-7 -vuotiaana Pepe kiinnostui musiikista; The Beatles ja The Rolling Stones innoitti Perttiä jopa rämpyttelemään kitaraa. Pepen serkut Poutiaisen Jarski ja Jokke sekä jokunen naapurin poikakin olivat innostuneita musiikkitouhuista, joten varhaiset bändikokeilut alkoivat jo tuolloin. Kun vuonna 1966 ilmestyi John Mayallin lp "Bluesbreakers with Eric Clapton", se kolahti poikiin kovasti - "blueskärpänen" oli puraissut kavereita. Noin vuoden päästä ilmestyi Mayallin "A Hard road", jolla kitaraa soitti loistava Peter Green. Pian Green jätti Bluesbreakersit ja perusti bluesyhtyeen nimeltään Fleetwood Mac. Se nousi välittömästi Pepen ja kumppaneiden suosikkibändiksi. Nämä britit olivat erittäin tärkeä alkusysäys Sonny Boy Williamsonille ja muillekin mustille bluesartisteille, joiden levyjä Pepe alkoi serkkujensa kanssa tilailla Englannista. Lahden alueen innokkaat bluesdiggarit alkoivat tulla Pepelle tutuiksi ja blueslevyjen kanssa touhuili mm. koulukaveri Markku Pyykkönen. Vuonna 1968 Ahlqvist osti muuten ensimmäisen huuliharppunsa Lahden Westerlundilta ja Sonny Boyn & Little Walterin soittotyylien treenaaminen alkoi.

Thermosthat oli bändi, jonka riveissä Pepekin pääsi ensikeikalleen n. 13-vuotiaana. Bändissä soittivat Ahlqvistin lisäksi Risto Pesonen (bs), Rexi Artoma (gtr), Matti Termonen (drs) ja Timo Lammi (gtr). Kesällä 1970 Poutiaisten veljesten bändi Fire Blues soitti Lahden Yleisradiossa ja sessiossa oli harpussa Pepe ja laulussa "Charlies" Wellu Lehtinen (biisi "Lonely stranger" löytyy muuten Bluelight Recordsin v. 1997 julkaisemalta Chicago Overcoat Ep:n cd -painoksesta bonusraitana). Kun Thermosthat tavallaan "hajosi", siitä muodostui kokoonpano Pintavika: Ahlqvist, Artoma, Pesonen, Termonen + Olli Pekkola (gtr) ja Olli Anttila (pno). Pintavika -yhtyeen aikaa olivat vuodet 1971-72. Tosin ensimmäisen vuoden jälkeen kokoonpano muuttui olennaisesti (mukaan olivat tulleet mm. nykyään bluespiirien kovasti arvostamat herrat Jouni Leino (vcl/gtr) ja Roope Rossi (gtr)).

Vuonna 1973 Pepe Ahlqvist liittyi Charliesiin, jonka kanssa Pepe soitti ensimmäisen kerran levylle huuliharppua biisissä "Karjakko Moisio". Biisi julkaistiin Love -yhtiön kokoelmalevyllä "Rock 'n' roll juhlaa 2". Alkujaan biisi piti julkaistaman myös singlenä, mutta hanke kariutui. Charlies hajosi joskus 1974/75.

Pepe perusti vanhoine kavereineen (Roope Rossi, Jaska Heinonen ja Risto Pesonen) Chicago Overcoatin. Bändin musa oli vahvasti 50 -luvun Chicago -bluesia. Vuonna 1975 miehet tekivät Nurmikallion Microvoxissa EP -levyn, joka julkaistiin Finnish Blues Societyn toimesta vuotta myöhemmin. Tässä välissä kävivät Pepe & Jaska armeijan. Kesällä -76 bänditouhua taas jatkettiin. Mukaan liittyi toiseksi kitaristiksi Timo Kakko ja bändi sai myönteistä mediajulkisuutta esiintymällä TV- ohjelmassa "Iltatähti". Vuoden päästä ryhmään liittyi vielä pianisti Lasse Maatala. Näihin aikoihin Chicago Overcoat treenasi mielettömästi, muttei keikkaillut kovinkaan paljoa. Ehkä siinä olikin se salaisuus, miksi Chicago Overcoat oli silloin niin loistava ja vakuuttava (blues)bändi? Kun otetaan huomioon vielä se tosiseikka, että heillä kaikilla oli päivätyönsä ja tämä musiikkihomma vain harrastus, saavutus oli uskomaton. Vuonna 1978 Chicago Overcoat soitti pääesiintyjänä ensimmäisessä Järvenpään Puistobluesissa (seuraavanakin vuonna heidät siellä nähtiin. Vuonna 1997 alkuperäiskokoonpano "kasattiin" Puistobluesin 20 -vuotisjuhlakeikan takia).

Chicago Overcoat teki kaksi onnistunutta pitkäsoittoa "Chicago Overcoat" (-77 / julk. -78)) ja "Eyesight to the blind" (-79). 1980 -luvun alkuun tultaessa alkoi Chicago Overcoatin tarina vähitellen hiipua.
Vuonna 1981 Pepe, Jaska ja Roope kasasivat Pity The Fools -yhtyeen. Heidän lisäkseen siinä soittivat Järvenpäästä Rauno Selamaa ja Pekka Kokkonen. Sitä kesti pari vuotta. Bändi ei tehnyt valitettavasti yhtään levyä, mutta yksi Nuutti Grillissä soitettu keikka taltioitiin. Sitä ainakin Tapani Ripatti soitteli joskus omassa radio-ohjelmassaan.

George "Harmonica" Smith tuli keikalle Ruotsiin vuonna 1982. Mieshän oli kromaattisen harpun mestari ja yksi Pepen ihannoimia bluesmuusikoita. Ahlqvist oli lähettänyt miehelle aiemmin postin välityksellä kirjeen, jossa oli mukana kasetille taltioituna Pity The Fools -materiaalia. Pepe suunnisti Tukholmaan klubille, jossa Smithillä oli keikka - takahuoneessa välitauolla miehet tapasivat ja juttelivat keskenään - kun bändin toinen setti alkoi, George Smith kutsui Ahlqvistin lavalle jammailemaan ja soittamaan kanssaan. Tämä tuttavuus innoitti Pertin matkustamaan Los Angelesiin, jossa tapasi uuden ystävänsä ja soitti mm. hänen kanssaan klubeilla.

Vuosina 1983 - 1988 oli useita lyhytaikaisia Pepe Ahlqvist Band -viritelmiä. Kuuluipa Ahlqvist hetken Tuomari Nurmion Meatballs -orkesteriinkin, jonka samanniminen levy tuli julkisuuteen 1984. Pepe vaikutti myös Oiling Boilingissa joskus 1986-87.

Pepe teki 80-luvun alkupuolelta lähtien lisäksi duokeikkoja; Kalle Jämsenin, sitten Baby Boy Varhaman ja lopulta soittokaverina oli Henry Ojutkangas. Vuodesta 1990 duoparina on ollut pääasiassa Jarkka Rissanen. He ovat tehneet yhdessä yhden maxi-Ep:n ja myöhemmin levyt "Good act" (Fazer -92) ja "Doggone blues"(Bluelight Records -98). "The Grizzlyn" yhteistyökumppanina ravintolakeikoilla on nähty viime aikoina usein myös kitaristi/laulaja Wallu Heinomaa (välillä mainion Price -orkesterin kera). Wallun panos oli muuten Lahden Rytmin Ystävät ry.n alullepanijana kiistaton. Mainittakoon tässä vielä, että Pepe on pitkähkön uransa aikana vieraillut ja esiintynyt useiden eri kokoonpanojen kanssa ja osallistunut lukuisiin levytyssessioihin. Viimeisimpiä julkaisuja, joissa Pepe on ollut näkyvästi mukana, on Daven kanssa tehty "Stunning episodes" (jaettu ainoastaan Rytmin tilaajille) sekä Tap Jelly Blues Bandin 4-biisin cd. Mutta mennään ajassa vielä hiukan taaksepäin.

Kahdeksankymmentä luvun lopulla sai Alhqvistin H.A.R.P. alkunsa. Siinä soittivat pitkäaikaiset musiikin ammattilaiset kuten Jarmo Nikku, Juha Tikka, Anssi Nykänen ja Timo Praskin. H.A.R.P oli kohtalaisen suosittu ja kovasti keikkaa tekevä yhtye, jonka kaikki viisi levyä myivät mukavasti. Varsinaisesta "bluesaktista" ei kuitenkaan ollut kysymys, vaikka ihan tyylikästä ja juurevaakin musiikkia H.A.R.P. teki. Orkesteri kävi kuvaamassa videonsa "Back to the river" New Orleansissa.

Joskus -94/-95 Pepen mielessä rupesi pyörimään ajatus tehdä taas juurevaa bluesia. Se oli lähtölaukaus mainiolle orkesterille The Rolling Tumbleweed.

Pepe Pepe Ahlqvist & The Rolling Tumbleweed on melko harvakseen esiintyvä ryhmä, joka on ollut kasassa reilut viisi vuotta. Heidän ensimmäinen levynsä oli neljän biisin mini-cd "Boogie thing" (Bluelight Records -96), joka oli tiukkaa, "oikeaoppista" bluesia sisältävä kiekko. Pepen kanssa siinä soittivat Jarkka Rissanen ja Ykä Putkinen (kitarat), Mikko Löytty (basso) ja Sakari Löytty (rummut) - kokoonpano on säilynyt muuten tähän päivään asti samana, paitsi rumpaliksi v. -98 tuli Seppo Rauteva. Lisäksi Pepe on alkanut soittamaan keikoillakin kitaraa - tuo vanha, "rakas" instrumentti on jälleen kovassa käytössä.

The Rolling Tumbleweed -yhtyeen miehet ovat soittaneet yhdessä lukuisia keikkoja ja bändin sisäinen kemia toimii kerrassaan loistavasti. Onneksemme se välittyy aina "livenä" myös yleisölle orkesterin loihtimien sinisävyjen myötä - Chicago bluesia ja bluesshufflea, komeaa bluessurvontaa suurella tunteella. Nämä herrat Ahlqvist, Rissanen, Putkinen, M. Löytty ja Rauteva tietävät, mitä tekevät! Siksi he ovatkin paljon kysyttyjä ammattimuusikoita myös erilaisissa muissa projekteissa ja kokoonpanoissa.

Pepe Ahlqvist & The Rolling Tumbleweed on julkaissut tähän mennessä kolme suorastaan erinomaista levyä, joita on saatavilla myös useissa Euroopan maissa. Nyt pääkonsertissa julkistetaan heidän uusin pitkäsoittonsa "The Bridge" - Kiitos pojat! Hieno kunnian osoitus Pepeltä & bändiltä toiminnallemme. Levyn tekeminen studiossa alkoi kesäkuussa 2001 ja äänitettävä materiaali on pääosin yhtyeen omasta kynästä lähtöisin. Uudenkin levyn julkaisee Bluelight Records ja paikan päällä se on saatavissa Fennica Recordsin "kojulta".

Pepe Ahlqvist - laulu, huuliharppu, kitara / Jarkka Rissanen - kitarat / Ykä Putkinen - kitarat / Mikko Löytty - basso / Seppo Rauteva - rummut ja lyömäsoittimet

Pepe Pepe

Pepe Pepe Pepe

Pepe Pepe

Pepe Pepe



hosted and updating by Medialukko Oy | web design by Delonet