Heikki Silvennoinen

Heikki Silvennoinen on arvostettu ja erittäin taitava kitaristi. Hänellä on takanaan mittava ura kevyen musiikin parissa. Heikki tunnetaan lisäksi koomikkona ja näyttelijänä "Kummelista". Myönnän, etten yksityiskohtaisesti hallitse Silvennoisen vaiheita, mutta tasapuolisuuden vuoksi yritän kumminkin. Aikapulan takia ei ollut enää mahdollista etsiä enempiä taustatietoja.

Heikki Silvennoinen oli yksi perustajajäsen tamperelaisessa yhtyeessä Tabula Rasa, joka aloitteli vuonna 1971. Yhtye oli vakiinnuttanut asemansa 70 -luvun puoleen väliin tultaessa keikkailevana progehenkisenä bändinä ja pääsi Love Recordsin huomiin levyttämään omaa materiaalia sisältävän debyyttialbuminsa. Se äänitettiin Tukholmassa huhtikuussa -75 ja siltä "irrotettiin" seiskatuumainen "Prinssi"/"Lähtö". Albumi sai nimekseen "Tabula Rasa", ja siinä soittivat Heikki Silvennoinen (kitara), Jukka Leppilampi (laulu), Tapio Suominen (basso), Asko Pakkanen (rummut) ja Jarmo Sormunen (huilu).

Yhtyeen seuraava pitkäsoitto, "Ekkedien tanssi", näki päivänvalon vuotta myöhemmin. Love Records julkaisi myöskin mainion singlen "Rakastatko vielä kun on ilta"/"Yksin". Tabula Rasassa oli tapahtunut muutoksia - käsittääkseni miehistö vaihtui jonkin verrankin bändin elinaikana - edellisestä levytyksestä olivat mukana enää vain Silvennoinen ja Leppilampi. Uusina miehinä hääräsivät Jukka Aronen (rummut, lyömäsoittimet) ja Jarno Sinisalo (kosketinsoittimet, syntikat). Albumi sai muistaakseni melko tyrmäävän arvion joiltakin kriitikoilta, mutta ei se ainakaan minusta huono ollut. Ja Silvennoisen kitarointia muistettiin aina kehua. Vaan niinpä aika kului ja Tabula Rasa hajosi.

Heikki Silvennoinen vieraili mm. Mikko Alatalon, ja Veltto Virtasen bändeissä; mm. Heru. Siinähän touhusivat melko nimekkäät "herrat" Veltto Virtanen, Rekku Rechardt, Hannu Tervaharju ja Ippe Kätkä. Yhteistyötä Heikillä on ollut myös mm. Juice Leskisen kanssa.

Bändejä, joissa ainakin Heikki Silvennoinen vaikutti 80 -luvun alussa, olivat The Thanx ("Crippled face boogie"/"In the night") ja Frendz. RCA Victor julkaisi jälkimmäiseltä yhden singlen ja peräti kaksi pitkäsoittoa, mutta lopullinen läpimurto jäi tekemättä. Vuonna 1984 syntyi Catwalk. Se oli melko äänekäs bändi, jossa vaikuttivat Mikko Löytty, Heikki Silvennoinen, Heikki Vihinen (Pointero) ja Matti Takala. Poko Records julkaisi yhtyeen kolme singleä ja pitkäsoitot "Catwalk" (-85) ja "Love is on the line" (-86). Bändi oli tiukka, mutta yhtye ei kuitenkaan myynnillisesti breikannut suureen suosioon. Silti Catwalkin keikoille riitti väkeä ja juuri livenä ryhmä olikin parhaimmillaan.

Vuonna 1987 perustettu Q Stone oli juureva ja erittäin laadukas, omia biisejä soittanut bändi. Siinä vaikuttivat Mikko Kuustonen, Heikki Silvennoinen, Max Tabell, Mikko Löytty ja Sakke Löytty. Yhtye tavallaan "toi" yleisön tietoisuuteen mm. Mikko Kuustosen ja Heikki Silvennoisen; esiintymisiä oli paljon mm. televisiossa. Ensimmäinen levy "Q Stone" ilmestyi '87 ja seuraava "Pink on blue" '90. Kolmannen levynsä "III" (-92) myötä he tekivät läpimurron levynmyynnillisestikin. Levy olikin pirun mukava, hyviä biisejä sisältänyt kokonaisuus. Sitten Mikko Kuustonen teki sooloalbuminsa jääden sille tielle. Vuotta myöhemmin ilmestyi vielä Q Stone -nimellä, ilman Mikkoa tehty "No substitute". Silvennoisen panos oli yhtyeessä kasvanut; n. puolet levyn biiseistä oli Heikkiä ja kitaran ohella mies oli myös solistiksi.

Heikki Silvennoinen jo v. -91 perusti yhtyeen Rest: Anssi Nykänen (rummut), Harri Rantanen (basso) ja Jarmo Nikku (kitara), sekä Heikki Silvennoinen (laulu, kitara). Miehen oma esikoislevy "Mature and cool" julkaistiin v. 1992. Levy oli laadukas ja jatkoi musiikillisesti melko lailla samaa linjaa, mitä parilla viimeisimmillä Q Stone -levyllä olevat Silvennoisen sävellykset edustivat. Juurevaa, bluesahtavaa,.. englanninkielistä musaa hyvin soitettuna ja toteutettuna.

Seuraavaksi Silvennoista työllisti "Kummeli" -projekti. Kummelihan oli alkujaan televisioon tehty TV -show ja sketsiohjelma, joka sai välittömästi erittäin suuren katsojasuosion. Kummelin ydinryhmää Heikin lisäksi olivat mm. Timo Kahilainen, Heikki Vihinen ja Olli Keskinen. Ohjelma esitteli aivan uuden puolen useimmiten totisena soittavasta Silvennoisesta; mieshän suorastaan pursuaa hurttihuumoria! Kummeli -produktio kasvoi; kohta miehet kiersivät myös "livenä" soittaen ja huumoriaan viljellen. Melko hassu asia on, että parhaimmat teostotulonsa Heikki on saanut "Matti Näsän" esittämästä kappaleesta "Jumankauta juu nääs päivää". Kummeli -ryhmällä tehtiin myös revyy Tampereen Teatterissa ja elokuva "Kummeli Kultakuume".

Vasta '97 ilmestyi Silvennoisen toinen soololevy "Bobcat", jonka tiimoilta Rest keikkaili ahkerasti. Levy oli onnistunut, omia biisejä ja lainoja sisältänyt kokonaisuus. Cd:n vihkosessa Heikki osoitti kiitoksensa Eric Claptonille, Jimi Hendrixille, Peter Greenille ja Stevie Ray Vaughanille. Tottahan se on, mitä niitä "esikuviaan" piilottelemaan. Sovituspuoleen oli satsattu; levyn sisältämät "coverit" saivat omannäköistä tulkintaa, esim. reggaetyyppisellä kompilla vedetty, todella mainiosti toimiva "Fire" (Hendrix). Kannattaa tsekata!

Kolmas Silvennoinen -julkaisu "Sweet surrender" tuli kauppoihin v. 1999. Koska ko. levyä en omista, enkä ole edes kokonaisuudessaan kuullut, voi olla viisainta, etten yritäkään kirjoittaa siitä.

Viimeisin "Blues blue sky" julkaistiin Silvennoisen omalla 'Apina & Gorilla Oy' -merkillä vuonna 2000 (edelliset soolot WEA:lla). Se oli omakustanne periaatteella, että Heikki maksoi kaiken promootiosta soittajien palkkaan. Nyt mies pystyi itse vaikuttamaan levynteon jokaiseen vaiheeseen ja tekemään täysin omannäköisen lopputuloksen. Myönnettäköön, että lähes tunnin kestävä "Blues blue sky" on täysipainoinen kokonaisuus ja Silvennoista ihan parhaimmillaan. Jälleen konsepti oli omia kappaleita (joita levyn 15 raidasta oli tällä kertaa vain neljä) ja melko tunnettuja lainabiisejä omina tulkintoina mm. Creamin ohjelmistosta poimitut "Strange brew", "Sitting on top of the world", "Spoonful" ja "Sleepy time". Kelpaa ainakin minulle!

Keväällä ilmestyi SF- Bluesin cd -levy Apina & Gorilla -merkillä. Heikki Silvennoinen laulaa ja soittaa kitaraa SF- Bluesin riveissä Daven Lindholmin ja Pepen Ahlqvistin kanssa; bassossa on Mikko Löytty ja rummuissa Jani Auvinen. Kohta miehet laittavat yhtyeensä "telakalle"; kiertue päättyy syyskuussa ja mahdolliset jatkot aika näyttää. Mihin taas Silvennoinen ryhtyy seuraavaksi, jää myös nähtäväksi.

Hara Järvinen