Baby Boy Varhama - Ura ja bändit "pähkinänkuoressa"

Pentti Varhama sai kitaran 16 -vuotiaana (v. 1967). Hänen musiikillisena innoittajana toimi mm. brittiblues, John Mayall etunenässä. Pian Varhama tykästyi akustiseen countrybluesiin ja alkoi tosissaan treenata kyseistä musiikkityyliä. Nuorukaisen innoittajina toimivat "vanhat bluesukot" mm. Son House, Robert Johnson ja Charlie Patton. Pentti Varhamasta tulikin yksi Suomen ensimmäisiä countrybluestaitajia.

Joskus vuonna 1968 Pekka Gronow alkoi pyörittää valtakunnallisessa radiossa näin jälkikäteen erittäin suureksi vaikuttajaksi suomalaisessa bluesgenressä muodostunutta 'Bluesin maailmasta' -ohjelmaansa. Pentti Varhama oli henkilökohtaisesti yhteydessä Pekkaan, joka soittajapojalle nauhoittikin useita pitkiä kelanauhoja, jotka sisälsivät silloin näillä leveyspiireillä melko vaikeasti hankittavaa amerikanbluesia. Toinen huomion arvoinen vaikutin Suomessa ja tärkeä bluestietoudenlisääjä oli ja on yhä edelleenkin samana vuonna perustetun Finnish Blues Societyn (nyk. SAMY) julkaisu Blues News. Näihin aikoihin Pentti soitteli Lyseossa käyvien koulukavereidensa kanssa mitä erilaisimmissa bändeissä lähinnä rock'n'rollia ja rhythm & bluesia ja välillä keikkakunto testattiin koulujen konvissa. Kun Varhama liittoutui ex-The Lords/Tinkle -miesten "Pappa" Kalliomaan ja Vesa Lattusen kanssa, tuli ohjelmistoon "oikeaa" bluesia mukaan ja soittokavereiden taholta vastaavasti Dylania. Kolmikko soitti joitakin keikkoja mm. legendaarisella Rautakamarilla. Varhama alkoi tehdä lisääntyvässä määrin soolokeikkoja soittaen lähinnä akustista countrybluesia ja taitelijanimi Baby Boy Varhama vakiintui.

Turussa järjestettiin 1970 taidetapahtuma, jonka puuhamies oli Pekka Gronow. Tilaisuudessa esiintyivät Poutiaisten veljesten Fire Blues, Baby Boy Varhama ja legendaariset John Littlejohn & Eddie Boyd ja tapahtuma televisioitiin. Akustiselle Varhamalle järjestyi muitakin mielenkiintoisia keikkoja mm. Vanhalle Ylioppilastalolle, jossa mies pääsi lämmittelemään mm. jo äsken mainittuja Littlejohnia ja Boydia, sekä Eddie Burnsia.

Vuosi vaihtui ja armeijan harmaat tulivat Pentille kovin tutuiksi. Siviiliin päästyään Pentti teki sekalaisia töitä ja soitteli viikonloppuisin Kari Raution tanssibändissä ja soolona bluesia. Seuraavana vuonna Baby Boy pääsi levyttämään ep:n, jonka julkaisi FBS. Levyn kuudesta biisistä kolme on akustista Varhamaa ja loput kolme sähköistä bändimeininkiä. Soittokavereina studiossa hääräsivät lahtelaiset Esa "Palsa" Lahti bassossa ja Pekka Sormunen kannuissa - siis Raution bändi ilman Rautiota.

Vuonna 1973 Pentti pääsi Jyväskylään opiskelemaan historiaa ja soittopaikat keskittyivät pääosin Keski-Suomeen. Pentti tutustui kemiläiseen kitaristi Heikki Ansaan ja pian löytyi myös yhteinen sävel. Kohta heidän duonsa muuttui kolmikoksi, kun vanha tuttu Lahdesta, Jarski Poutiainen liittyi mukaan. Pentti Varhama teki lisäksi Jyväskylä - Äänekoski - Suolahti akselilla lähinnä viikonloppuisin myös perinteisiä tanssikeikkoja.
Baby Boy kiinnostui ja kuunteli yhä enemmän jazzia. Bluesmiehen mielessä alkoi kyteä ajatus reilusti jatsahtavasta bluesbändistä. Hengenheimolainen löytyi Juha Kaltialasta ja kun mukaan löytyivät vielä Juha Saksa ja Hannu Lehtoranta, oli bändi kasassa. Kokoonpano otti nimekseen Baby Boy Varhama & Blue Drag. Ryhmän ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui Jyväskylän Yliopistolla vuonna 1978. Miehistö on sittemmin vaihtunut, mutta musiikillinen johtoajatus on pysynyt: ei kolmen soinnun ränttätänttää, mutta toinen jalka bluesin kamaralla - Leroy Carrista ja Blind Willie Johnsonista Miles Davisiin ja John Coltraneen. Vuonna '84 bändiin liittyi mukaan mainio lahtelainen puhaltaja, Martti Peippo ja häntä kuultiin vielä yhtyeen ensimmäisellä cd:llä "Blues in my heart". Peipon tilalle sittemmin tenorisaksofoniin tuli Markku Rinta-Pollari. Muut Blue Drag -veikot levyllä olivat: Baby Boy Varhama (laulu, kitara), Matti Laukkanen (piano), Pekka Törmänen (basso) ja Raimo Väyrynen (rummut). Yhtyeen toinen cd-levy "Don't be on the outside" julkaistiin vuonna 2000. Viimeiset pari vuotta bändi on viettänyt hiljaiseloa, mutta Pentillä on vielä kokoonpanoa ajatellen suunnitelmia.

Blue Drag -yhtye piti Jyväskylää tukikohtanaan, mutta valmistuttuaan historian opettajaksi Varhama itse muutti useampaan kertaan työn perässä ja asusteli eri paikkakunnilla. Vuonna 1983 mies sai Orimattilasta töitä ja muutti takaisin Lahteen. Baby Boy Varhaman seuraava merkittävä musiikillinen yhteistyökumppani oli PEPE AHLQVIST - tuttu mies jo vuosien takaa. Pepellä oli tuolloin duo Kalle Jämsenin kanssa, mutta keikkojen ja muiden soittokiireiden yhteen sovittaminen tuotti kummillekin pieniä ongelmia. Vuodesta '84 lähtien Pepen duokumppaniksi vakiintui Baby Boy Varhama ja kaksikon kiireisintä aikaa olivat vuodet '86-'87. Akustista bluesia kera kitaran ja harpun. Miehet kehittivät yhdessä kouluihin "bluesopetuspaketin" - Pentin hiihtolomien aikaan kaverukset esiintyivät päivisin koulujen oppilaille eri puolella Suomea ja iltaisin bluesia veivattiin paikallisissa kuppiloissa. Pentti "Baby Boy" Varhama, lehtori ja blueslaulaja, auttoi kummasti päiväkeikkojen myyntiä. Täytyypä "herroille" hattua nostaa, sillä heillä oli mitä mainioin konsepti tuoda bluesia tunnetuksi!

Lahti Big Band oli Varhaman seuraava kiinnitys, jossa mies toimikin useamman vuoden vakituisena solistina. Näihin aikoihin orkesteri esitti kolmen setin ohjelmiston jatsipohjaista bigbandbluesia. Sittemmin orkesterinjohtaja Martti Peippo luotsasi ohjelmistoa yhä swinginpään suuntaan ja 90- luvun alussa Pentti jäi pois. Varhama ryhtyi joskus vuoden '88 tienoolla soittamaan Järvisen Topin kanssa (Lahti Big Bändin kitaristi) akustista jazzkitarameininkiä. Kohta tuli mukaan basisti Harri Keinonen, jonka tilalle pian Pekka Törmänen. Trio hahmottui oikeaksi bändiksi, kun Baby Boy Varhama ja Topi Järvinen ryhtyivät soittamaan sähköakustisia kitaroita ja Ako Kiiski tarttui bassoon ja Mikko Järvinen rumpukapuloihin. Mutta tämä projekti kuitenkin hiipui jo 90 -luvulle tultaessa.

Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä Varhama sai idean sähköisestä blues-rockbändistä, joka soittaisi valtaosin hänen omia biisejään - niitä oli vuosien varrella kertynyt melkoisesti pöytälaatikkoon. Sopivat miehet löytyivät joskus 80/90 -luvun taitteessa ja homma polkaistiin käyntiin, mutta lyhytaikaiseksi jäi tämäkin projekti, joka kantoi nimeä Blues Business. Bassoa pompotteli Jarski Poutiainen, rummuissa oli Rontun Hanski, koskettimissa Puheloisen Jari ja perkussiot hoiteli heinolalainen Timo Ronkainen Baby Boyn itse laulaessa ja soittaessa kitaraa. Vaikka homma tyrehtyikin, jäi Pentti kaipaamaan orkesterin konseptia. Asia tuli uudelleen ajankohtaiseksi vuonna '98, jolloin Jarski Poutiainen ja Jaska Heinonen kyselivät, olisiko Pentillä tarjota J. Leino & Blues Guysille sopivia sävellyksiä. Niinpä Varhama kasasi itseään nuoremmista, entisistä Tiirismaan koulun oppilaista demojen äänitystä varten yhtyeen (ko. koulussa Varhama toimii historianopettajana). Mutta bändin nuorukaiset olivat loistavia muusikoita ja muutenkin bändikemia toimi, projekti sai nimen ja toimii edelleen: Baby Boy Varhama Blues Band. Rumpuja soittaa Matias Partanen, bassossa on Esa Korja, kitaroissa Daniel Harkin ja B.B. Varhama ja lyömäsoittimissa Lari Lius.

Misc. Company sai alkunsa kesällä 1994. Silloin Baby Boy Varhama soitteli yhdessä Jari Ojalaisen (ex -Pallosalama) kanssa. Varhaisjatsia ja countrybluesia, sekä muutakin perinteistä amerikkalaista musaa. Miehet huomasivat, että homma tarvitsee bassoa tai ennemminkin tuubaa ja pestin sai Petri Keskitalo Helsingin kaupunginorkesterin riveistä. Seuraavaksi ryhmään tuli pasunisti, Petri Juutilainen (Helsingin poliisisoittokunta). Lopullisesti kokoonpano vakiintui viisi miehiseksi v. '99, jolloin ryhmään saatiin viulisti Antti Heerman, joka konservatorio-opinnoistaan huolimatta tarttui tarjoukseen kiinni.
Olen siinä mielessä onnekas mies, että olen saanut kuulla Misc. Co.n viime syksynä äänittämät demot. Bändi on huippuvireessä ja perinteinen amerikkalainen musiikki saa todella vaikuttavaa tulkintaa - junamies Jimmie Rogersista Ellingtonin ja Armstrongin kautta Taj Mahaliin. Mikä hienointa, yhtye on kyennyt tekemään esittämistään "klassikoista" ihan oma soundisen kokonaisuuden, joka svengaa ja saa ainakin meikäläisen hyvälle tuulelle. Varhaman Pena kertoi, että ryhmällä on aikomus painua lähiaikoina studioon ja levy voi olla totta jo ensi vuoden alkupuolella. Sitä toivoen!

Hara Järvinen (kiitos Baby Boy!!!)