Wallu Heinomaa "Tärkeimmät uran vaiheet pääpiirteittäin"

"Wallu" (Arto Kalevi) Heinomaa syntyi 19.6.1952 Raahessa, josta perhe muutti pojan ollessa pieni Tampereelle. Isoveljen Henkan "siivellä" Wallu seurasi popmusiikkia jo lapsena. Mieluisia olivat vaikkapa The Beatles, The Yardbirds ja The Rolling Stones.
Pian alkoivat myös veljesten yhteiset soittoharjoitukset; Wallu lauloi ja soitteli kitaraa Tapani Wirsellin kanssa ja Henkka oli bassossa. Poikien ensimmäinen bändi oli The Nameless, johon rumpaliksi liittyi pian naapurinkundi, Jarmo "Jaapo" Koistinen. Yhtye kylläkin hyytyi vuonna 1966, kun perhe muutti isän työn takia Heinolaan.

Heinolassa veljesten soittohommat jatkuivat ja pian oli "pumppu" kasassa - The Invaders. Siinä soittivat Wallu Heinomaa (laulu, kitara), Tom Aalto (laulu, kitara), Jukka Juvonen (urut), Henkka Heinomaa (basso) ja Vexi Gustafsson (rummut). Tom on Kuusankoskelta kotoisin ja aiemmin soitellut The Nails -nimisessä poikabändissä mm. tulevan Charlies -rumpalin Ari "Kusti" Ahlgrenin kanssa. The Invaders -ryhmän sisällä esiintyi kuitenkin pieniä musiikillisia erimielisyyksiä ja niistä aiheutuneet jännitteet jakoivat sakin kahtia: Vexi ja Jukka perustivat yhtyeen nimeltä Took ja Heinomaat Tomin kanssa Price -bändin v. 1967.

Price toimi pitkään triona: Wallu lauloi ja soitti rumpuja; Tom kitarassa ja laulussa sekä Henkka bassossa. Soittorutiinia kertyi ja keikkojakin löytyi yhä enenevässä määrin. Mutta muutoksia rivistöön oli tulossa: Tom muutti Kuusaalle takaisin ja eikä kuulunut enää kiinteästi kokoonpanoon (mutta esim. levytyksessä oli taas mukana). Rumpuihin saatiin Osmo Paalanen ja Wallu tarttui kitaraan. Paalasen korvasi jonkin ajan päästä rumpali Timo Mieskolainen (ex- The Wikings). Tällä kokoonpanolla tehtiin Ruotsissa pari pientä rundia ja vuonna 1970 Microvoxissa single "Move on and make it"/"It's allright". Pricellä meni mukavasti, keikkaa riitti Heinola-Lahti-Tampere-Jyväskylä -akselilla, mutta kundien peräkkäiset armeijan käynnit sotkivat käytännössä hiukan yhtyeen kuvioita. Bändi oli muotoutunut kvintetiksi, kun Wallua pyydettiin varusmiespalvelunsa jälkeen lahtelaiseen Amuletiin v. '73. Heinomaa otti tarjouksen vastaan ja muutti Ruolaan asumaan. Price hajosi. Henkka Heinomaa liittyi 70 -luvun puolen välin tienoilla Sleepy Sleepersiin.

"Alkuperäisen" Price -trion reunionkeikka pidettiin 1.2.-01 Lahden Molly Malone's ravintolassa. Sitä varten Wallu, Tom ja Henkka treenasivat silloista ohjelmistoaan. Mukana projektissa oli lisäksi rummuissa Tero Sundell. Ne ihmiset, jotka pippaloihin pääsivät tulemaan, muistavat varmasti pitkään, miten hieno 60 -lukuinen ilta siitä muodostuikaan!

Amulet perustettiin alkujaan Lahdessa '68 Pekka Sormusen (mm. ex -The Shapes) ja Pertti Sormusen (ex -The Wanderers) toimesta. Alkuvaiheessa kitaristit vaihtuivat useampaan otteeseen ennen kuin nuori Hannu "Hans" Helminen (ex -Noise) löydettiin. Price -kitaristin liityttyä orkesteriin kokoonpano käsittääkseni oli Pekka Sormunen (laulu, rummut), Hannu Helminen (kitara), Pertti "Teddy" Sormunen (basso, laulu) ja Wallu Heinomaa (laulu, kitara). Keikkaa tehtiin melkoisesti, vaikka jokainen heistä kävi myös säännöllisesti päivätöissä. Kun Helmisen tilalle tuli kitaraan Heikki Hiiri (ex -Custard Pie), eleli bändi jo kukoistuskauttaan. 1976 julkaistun "Caddy by Amulet"-albumin myötä Amulet suorastaan singahti valtakunnalliseen suosioon (levy myi liki kultaa), single "Suomen Chicago" soi ahkerasti radiossa ja keikkoja merkittiin tehdyksi vuosittain yli 200. Yhtye oli enemmän kuin äänitteensä antavat ymmärtää - keikkasetit olivat erittäin rankkoja ja sisälsivät paljon rockia, 60 -luvun meininkiä ja jopa kantria - hyvä esimerkki bändin tiukasta soitosta nähtiin tv -ohjelmassa "Iltatähti" (-75), jossa Amulet heitti livenä Heinomaan tekemän "It's not a nations fault".

Wallu soitteli Amuletin rinnalla jonkin aikaa heinolalaisessa bändissä For Inside, joka soitti vahvasti kokeilevaa proge/jazzfuusiomeininkiä: ohjelmistossa oli omia biisejä; pitkiä, musiikillisia "teemoja", joita improvisoitiin. Kokoonpano oli Wallu Heinomaa (laulu, kitara), Heikki Keskinen (saksofoni), Kari Leino (basso) ja Timo Ronkainen (rummut). Myöskin D -tuotannon leivissä Heinomaa soitti; homman nimi oli Locomotion, joka soitti Markku Aron taustayhtyeenä. Keikoilla konsepti oli seuraava: bändi veti kaksi omaa settiään ja yhden "Puputin" kanssa. Kokoonpanoon kuuluivat Otto Attila Berger (kitara, laulu), Kimmo "Kippari" Parviainen (urut), "Kalmisto" Hautala (basso) ja Hannu Rontu (rummut). Otto Berger pyysi Wallua tilalleen, koska oli lähdössä lomailemaan entiseen kotimaahansa Itävaltaan, mutta tosiasiassa miehen reissu venähti kestäen joitakin kuukausia. Wallu nähtiin vuonna 1976 myös pahennusta herättäneessä ryhmässä Sleepy Sleepers. Näihin aikoihin Wallu Heinomaalla ei esiintynyt ainakaan vapaa-ajan käyttöön liittyviä ongelmia! Uransa aikana muutenkin mies on tehnyt lukuisia tuurauksia mm. paikallisissa tanssibändeissä, koska soittaen kitaraa, bassoa tai rumpuja ja laulanut.

Amulet on edelleen hengissä ja keikkailee vuosittain aina silloin tällöin. Nykyinen kokoonpano on Wallu Heinomaa, Heikki Hiiri, Hans Helminen, Pertti ja Pekka Sormunen. Yhtye on julkaissut perustamisensa jälkeen kaikkiaan kuusi singleä ja kolme lp -levyä. Lisäksi löytyy joitakin yksittäisiä biisejä mm. Santsanga -yhtiön kokoelmilta.
Wallu soitti ja toimi yhtä aikaa tuottajana Amulet -albumeilla "Play it" ja "Monet joet ylitän", sekä oli suunnittelemassa ja toteuttamassa ko. levynkansia.

Vuosi 1977 toi uudet kujeet. Wallu Heinomaa sekä Heikki Hiiri erosivat Amuletista ja Wellu Lehtinen (Charlies) sekä Esa "Palsa" Lahti Separaattorista (Salomonin taustabändi), perustaen bändin Nepa. Nimi osittain "lainattiin" jo 60 -luvulla toimineen lahtelaisbändin N.E.P.A. ("North European Pacific Artists) -nimestä, jossa Palsa aikoinaan oli basistina.

Nepa tunnetaan lähinnä länsirannikon country-rock coveroinnistaan, jota he tekivätkin piru vie hienosti! Mutta rinnan yhtyeellä oli mm. kunnianhimoinen projekti "Tomi ja Laura -ooppera", jota varten sävelletyt ja juonellisesti tekstitetyt biisit olivat kundien käsialaa, samoin kuin ohjaus ja näytteleminen - Wallu pääosassa. Stoori perustui biisiin "Tell Laura I love her" sanoitukseen. Se oli hot rod -henkeen tukeutuva rakkaustarina nuorista, vauhdista ja tuskasta. Proggiksen luonteeseen kuului näyttävät kulissit, sekä kuva- ja äänitehosteet. Nepan treenikämpillä rakenneltiin ja treenailtiin myös muuta omaa materiaalia aikomuksena julkaista pitkäsoitto. Sääli, ettei tuo hanke koskaan toteutunut, sillä sessioissa tallennettu materiaali on ajoittain aivan loistavaa, esim. "Wellu blues". Tällä kokoonpanolla julkaistiin v. 1978 kantrahtava single "Autumn"/"Just for you and me" omalla Noise levymerkillä.

Vuoden 1979 alussa Lehtinen siirtyi elättämään itseään tanssimuusikkona ja Nepaan kiinnitettiin kitaristi Teemu Töyrylä (ex. Tweety) Wallun siirtyessä tottuneesti rumpuihin. Ilmestyi single "Hey tonight"/"Daisy Jane", mutta kokoonpano vakiintui vasta, kun Teemun tilalle tuli Aki Pietilä. Bändi esiintyi mm. televisiossa, Karjaan Countryfestivaaleilla ja Saapasjalkarockissa. Nepan kolmas julkaisu oli pikkulevy "Leaving Louisiana in the broad daylight"/"Two more bottles of wine". Vuonna 1982/83 yhtye kuitenkin hiipui. Näihin aikoihin Wallu pyöritti Offset -painoa Heinolassa, mutta joutui myöhemmin luopumaan yrityksestään taloudellisin syin. Hän oli tehnyt graafisen alan töitä jo vuosia ja tekikin niitä aina 80 -luvun loppuun asti, kunnes valitsi kokonaan muusikon ammatin.

80 -luvun alussa Wallu Heinomaa vaikutti fyysisesti enemmän Heinolassa asuen taas paikkakunnalla. Miehellä oli useita rupeamia mitä erilaisimmissa, paikallisissa nuorisokokoonpanoissa. "Toimintamallina" oli se, että "junnuja" musiikillisesti jeesataan perusasioissa ja tämän jälkeen mies hyppäsi aina kelkasta pois.
Seuraava "oikea" bändi oli Hard Rain -niminen ryhmä, joka soitti rankalla asenteella Dylania. Juttu sai alkunsa Rauli Nordbergin tekemistä Dylan biisien -käännöksistä, jotka vakuuttivat Heinomaan. Bändiin kuuluivat Wallun lisäksi "Junnu" Kuisma, Jari "Jetson" Hakulinen, Kari Sviili ja Kirsti Eskola.

Vuonna 1983 Wallu muutti Helsinkiin, teki graafikon töitä (oli hetken myös Postilla) ja soitteli lähinnä itsekseen. Mies teki melkoisesti biisejä ja demoja. Sitten syntyi jo bändiviritelmiä. Karjaan studiolla demosessioissa nähtiin kitarassa Albert Järvinen - mies, joka kuului Heinomaan ystäväpiiriin. Tämä Helsinki-kausi oli kokonaisuudessaan hiukan sekavaa aikaa. Pekka Sormunen Lahdesta hätyytteli Wallua joskus '84/'85, että Amulet aloittaa treenit ja on kokoamassa uutta ohjelmistoa, että kiinnostaisiko! Niinpä Heinomaa alkoi piipahdella säännöllisesti "Suomen Chicagossa" ja on siitä lähtien jälleen kuulunut Amuletin kokoonpanoon.

Joskus '88 Wallu Heinomaa muutti Heinolaan ja ryhtyi kasaamaan Price -yhtyettä uudestaan: Wallu Heinomaa, Henkka Heinomaa, Kössi Könönen, Kari Sviili ja Jussi Ristilä (parin keikan jälkeen Henkan tilalle tuli Olli "Oka" Utriainen). Tästä alkaen on Price ollut tavallaan Wallun taustabändi, jonka koostumus on ollut hyvinkin joustava. Varsinkin 90 -luvulla ja vielä nykyäänkin Price on keikkaillut paljon ansaiten hyvän klubibändimaineensa. Välillä oli myös Herkkukurkut, joka alkujaan oli vahvasti akustista, melodista musiikkia esittävä, hootenanny -tyyppinen ryhmittymä, joka sittemmin oli usein ihan yksi yhteen myöhemmän ajan Price. Ohjelmistoon kuului/kuuluu edelleen omia biisejä, bluesia, Beatlesia, Dylania ja muita klassikoita. Herkkukurkut teki samannimisen kuuden biisin ep:n v. 1997 ja levyllä soittivat Wallu Heinomaa, Pekka Virtanen, Pitkä Lehtinen, Jussi Ristilä ja Tero Sundell. Bändin kanssa ovat esiintyneet mm. Pepe Ahlqvist, Dave Lindholm ja Marko Haavisto.

Kun Charlies kasattiin uudestaan "Jokivarren jytinöitä" varten, oli Heinomaan Wallu kitarassa ja laulussa. Bändin soittotreenit pidettiin hänen kotonaan Lahdessa. Rauma Blues '98 -keikan jälkeen hänet korvasi "Nipa" Niilola. Muuten ryhmä on pysynyt tähän päivään asti samana; Wellu Lehtinen, Pitkä Lehtinen, Pekka Virtanen ja Ari "Kusti" Ahlgren.

Wallua on aina miellyttänyt akustinen musa ja hän keikkailee paljon myös itsekseen, trubaduurina. Duona Virtasen Pekan -kanssa mies on tehnyt muutamia erittäin onnistuneita koppakitarakeikkoja. Samoin Ahlqvistin Pepen kanssa kitara/harppu meiningillä bluesia. Ravintoloissa toimivaksi konseptiksi havaittiin nopeasti kolmikko Wallu Heinomaa, Pepe Ahlqvist ja Ami Huovinen. Kaksi ensimmäiseksi mainittua vetivät yhdessä amerikan meininkiä ja Ami suomipoppia ja iskelmää. He tekivät yhteisen, promootioon tarkoitetun cd -singlen nimellä Ami & Wallu + Pepe Ahlqvist ja Belle Grino Band: "Toivotaan, toivotaan", "Sisäiset äänet". Wallu Heinomaa tuotti myös Matti Heinäsen (mm. ex- Combo, Haikara, Charlies) cd -levyn v. 2000, joka oli läpileikkaus laulajan tanssimusiikkiuraan 80 -luvulta lähtien. Levy sisälsi myös kuusi uutta laulua, joissa soittivat Wallu Heinomaa, "Kippari" Parviainen, Masa Taponen ja Hans Helminen.

Viime vuonna Wallu Heinomaa soitti pyöreästi 120 keikkaa. Rankka rock -elämä, väsymys sekä liiallinen viinan käyttö veivät miehen vuoden vaihteessa sairaalaan. Nyt mies on jo toipunut. Hän täytti kesällä 50 -vuotta, soittohommat jatkuvat ja tulevaisuuden suunnitelmia löytyy. Pricen nykykokoonpano on seuraava: "Jenkki" Nieminen (Blues Velvet), "Kusti" Ahlgren (Charlies), "Hans" Helminen ja Wallu.

Wallu Heinomaa on yksi Lahden Rytmin Ystävät Ry.n ideoija ja perustaja. Lahti Blues & Roots -tapahtuman klubeilla hän on aiemmin esiintynyt pari vuotta sitten bändinsä Pricen kera. Nyt Pepe Ahlqvist & Wallu Heinomaa -duona.

Hara Järvinen