Pääkonsertti, Alex Park Hotel 14.9.2002

Charlies

Charlies on legendaarisimpia lahtelaisia kokoonpanoja. Yhtye perustettiin 60 -luvulla ja hajosi lopullisesti 70 -luvun puoleenväliin tultaessa, mutta bändi kuitenkin kasattiin uudelleen 1997 ja on siitä lähtien tehnyt vuosittain muutamia keikkoja. Charlies on mielettömän kovassa vedossa ja tämän tietävät ainakin paikalla olleet.
Festivaalin avaus tapahtui virallisesti kello 19.00, jolloin ylälavalla tärähti eetteriin mm. B.B. Kingin ohjelmistosta tuttu biisi "Rock me baby" ja kohta perään Creamin "White room". Bändin soittosoundit olivat tukevat ja mehukkaat, musa tuli kovaa (kuten tämän sortin kamalle kuuluukin) ja homma toimi loistavasti. Olin erittäin mielissäni, kun Wellu Lehtinen ja kumppanit olivat ottaneet keikkaohjelmistoonsa vanhan Nepa -orkesterin biisin "Miksi", joka sai onnistuneen tulkinnan. Klassisia Charlies -biisejä setissä edustivat "Like the purpose told me" ja "Rautavaimo". Encoreksi aikataulun takia oli mahdollista kuulla ainoastaan yksi biisi. Wellu Lehtinen spiikkasi, että nyt yleisö saa valita joko "Taiteiden kritiikistä" tai "Myöskin tyttö iloinen". Ainakin tällä kertaa tuo jälkimmäinen, eli "Kymenlaakson ja Lahden seudun kansallislaulu" voitti selkeästi pikaisen huutoäänestyksen.

Wellu Lehtinen - laulu, lyömäsoittimet, huuliharppu / Pekka "Devil" Virtanen - kitara / Jukka "Nipa" Niilola - kitara / Kari "Pitkä" Lehtinen - basso / Ari "Kusti" Ahlgren - rummut
Biisilista

Pepe Ahlqvist ja Wallu Heinomaa

Pepe Ahlqvist ja Wallu Heinomaa aloittivat kahdestaan akustisesti. Heidän aloituskappaleensa oli vanha bluesstandardi "Everyday I have the blues", jota seurasi Bob Dylanin kynäilemä "Knockin' on heaven's door". Sitten kaverukset kutsuivat lavalle rytmiryhmän: Matti Taposen, joka toimi myös ylälavan miksaajana ja Kari "Kuja" Salmen. Kokoonpano esitti tyylitajuisesti ja vahvasti akustisina tulkintoina lähinnä klassisia bluessävelmiä. Viime vuoden soundiongelmista otimme onneksi onkeemme ja siirsimme "aulasta" esiintymiset yökerho Velvetiin. Se kannatti, sillä nyt toimi upeasti sekä tila- että lavasoundit. Nyt esimerkiksi Wallu ja Pepe itse kuulivat, miltä soittonsa kuulostaa ja mikä parasta, yleisö sai nauttia ilman häiriöitä laadukkaasta musisoinnista ja hyvästä äänentoistosta!

Pepe Ahlqvist - laulu, huuliharppu, kitara / Wallu Heinomaa - laulu, kitara / Matti Taponen - basso / "Kuja" Salmi - rummut
Biisilista

Doctor's Order

Doctor's Order esiintyi Lahti Blues & Roots -tapahtumassa jo toistamiseen; ensin perjantaina Torvessa jamien housebändinä ja nyt lauantaina päälavalla juhlavasti "The real thing" -levynsä julkistamisen kunniaksi. Vaikka yhtyeen soittoaika oli typistetty 45 minuuttiin, ei "tohtoreilla" ollut mitään vaikeuksia ottaa yleisöään. He olivat rakentaneet vankasti toimivan, rock'n'rollia ja rhythm & blues vauhtipaloja sisältävän setin, joka sai innokkaimmat bailaamaan ja muilta jalat vispaamaan. Omalla hienostelemattomalla tavalla ryhmä on mainio, lavalla kaikkensa peliin laittava kokoonpano ja soittajaveikkojen ryppyotsaisuudesta ei ole tosiaankaan pelkoa! Ikään kuin pisteenä i:in päälle slidesti Archie Hämäläisen loistava kitarointi. Nyt tätä rypistystä voit kuunnella lisää vaikka kotona, kunhan hommaat itsellesi Doctor's Orderin uutukaisen.

Arto "Archie" Hämäläinen - kitara / Teppo Nättilä - laulu, basso / Timppa Väätäinen - rummut / Ensio Takamäki - huuliharppu
Biisilista

Misc. Co featuring Baby Boy Varhama

Yläkerran tiukan rypistyksen jälkeen alakerrassa tarjoiltiin vastapainoksi akustista juurihoitoa, mm. perinnebluesia ja varhaisjazzia. Historianopettaja Baby Boy Varhaman luotsaama kokoonpano on kerta kaikkiaan mainio. Heidän tapansa yhdistää mm. bluesia, jazzia ja countrya on omintakeinen, mutta perinteitä arvostava ja huomattavan tyylitajuisesti toteutettu. Oman mielenkiintoisen lisän bändin soitantoon tuo yhtyeen käyttämät, ei ihan tavanomaisimmat bändikokoonpanon instrumentit. Bändi onnistui luomaan mukavan, välittömän kontaktin yleisön kanssa; Baby Boy Varhama kertoi biisien välissä hauskoja letkautuksia mm. yhtyeensä jäsenistä, ja mielenkiintoisia taustatietoja joistakin soittamistaan biiseistä. Heillä oli illan aikana kaksi erillistä settiä, joissa yleisö todella viihtyi. Toivottavasti Misc. Co. menee pian studioon ja julkaisee kaupalliseen jakeluun musiikkiaan meidän fanien riemuksi!!!

Pentti "Baby Boy" Varhama - laulu, kitara / Jari Ojalainen - kitarat, banjo / Petri Juutilainen - pasuuna, pesulauta, laulu / Antti Heerman - viulu / Petri Keskitalo - tuuba, tinapilli
Biisilista

J. Leino & Blues Guys

Ylälavalla oli seuraavaksi tarjolla vaikuttava kattaus juurimusiikkia kiteytettynä tyyliin moderni Chicago -blues. J. Leino & Blues Guys aloitti osuutensa Junior Wellsin biisillä "Country girl" ja jatkoi Fenton Robinsonin hienolla "You don't know what love is". Yhtyeen sofistikoitunut soundi kuulosti täydelliseltä ja tulkinnassa löytyi. Hieno bändi, joka oikeasti panostaa kokonaisuuteen! Erityismaininnalla huomioin Jaakko Heinosen tekemät biisit, joita kuultiin bändin setissä kaikkiaan viisi - ne eivät todellakaan häpeile arvostettujen coverien joukossa.

Jouni "Jomppa" Leino - laulu, kitara / Jaska Heinonen - laulu, kitara / Jonne Kulluvaara - kitara / Kimmo Parviainen - koskettimet / Jarmo "Jarski" Poutiainen - basso / Roope Rossi - rummut
Biisilista

Misc. Co

Toinen setti

SF-Blues

Sf-Bluesille ylälava tyhjennettiin ja bändi roudasi kokonaan oman backlinen. Tähän mennessähän oli ylälavalla bassot soitettu Poutiaisen Jaskin styrkkarin läpi ja rummut olivat Rossin Roopen. Suuri kiitos heille! Vaan aikataulu oli tiukka; reilu puolituntia jäi kamojen siirtämiseen, uuden kaluston "pystyttämiseen" ja soundcheckiin. Mutta käytännössä onneksi sittenkin riittävästi.

"Superkokoonpano" ei tuottanut pettymystä! Dave, Pepe ja Heikki olivat hyvässä vedossa heti ensimmäisestä biisistä "Little bit of blues, a little bit of rock & roll" lähtien. Se on Eddie Clearwaterin tekemä biisi, jossa kerrotaan oivallisesti, mistä musiikillisesti oli nyt kysymys. Meidän järjestäjien pelko, että "vanhakantainen" bändi soittaa tajuttoman kovaa, oli onneksi turha. Soundit olivat kohdallaan, samoin balanssit. Setissä kuultiin useita bluesklassikoita kera eturivin soittajien omien biisien. Yhtyeen basisti Mikko Löytty on ehdottomasti maamme parhaimmistoa ja hyvin yhtyeen kuopus Auvinen hoiteli kannuosastoa. Hieno lopetus ylälavalla tapahtui Sonny Boy Williamson "Bye bye bird" -biisin myötä, jossa huuliharppua soittivatkin Dave ja Heikki Pepen laulaessa.

Pepe Ahlqvist - laulu, kitara, huuliharppu / Dave Lindholm - laulu, kitara / Heikki Silvennoinen - laulu, kitara / Mikko Löytty - basso / Jani Auvinen - rummut
Biisilista

Tap Jelly Blues Band

Viimeisenä alakerrassa soitti yllätysesiintyjänä pieksämäkeläinen bluestrio Tap Jelly Blues Band. Hitto vie, hienosti soittikin! Vuorisen Arvi loi orkesterille asiallisen pohjan todella hyvillä ja tukevilla soittosoundeilla.
Homma lähti komeasti käyntiin Fleetwood Mac -klassikolla "Long grey mare" ja useamman henkilön suu oli ymmyrkäisenä bändin valmiudesta. Seuraavaksi kuultiin Otis Rushin kynäilemä, aina yhtä vaikuttava "All your love" ja yleisön ihmetys oli vaihtunut jo suoranaiseksi diggailuksi. Melko tuntematon bändi sai aamutunneilla yleisön viihtymään ja "bluesharrastajat" ilmeisen vakuuttuneiksi. Trion soittoa voi kuulla lisää Torvessa 14.12. Lahden Rytmin Ystävät Ry.n pikkujouluissa!

Kun yhtyettä ei esitelty ollenkaan Lahti Blues & Roots -materiaalissa, tehdään se nyt tässä lyhyesti. Tap Jelly Blues Band perustettiin Pieksämäellä vuonna 1994 kitaristi JP Sivosen toimesta. Muutamien miehistövaihdosten jälkeen perusrunko on ollut kasassa vuodesta 1996 lähtien, jolloin basisti Ipi Kaipiainen astui remmiin. Rumpali Markku Heikkilä tuli Olli Huotarin tilalle tammikuussa 2002. Marraskuussa yhtye kiertää kaksi viikkoa Pepe Ahlqvistin kanssa; harpistihan vieraili yhtyeen toisella cd:llä Tap Jelly Blues Band feat. Pepe Ahlqvist (-01). Tap Jelly Blues Bandilla on uusia levytyssuunnitelmia ensivuoden alkupuolelle.

JP Sivonen - laulu, kitara / Ipi Kaipiainen - basso / Markku Heikkilä - rummut
Biisilista

Harri Järvinen