 Lahti Blues
& Roots 2006 / Pääkonsertti
Alex Park Hotel (Rauhankatu 14, Lahti) lauantai
30.9.2006 (klo 19.00
– 04.00)
 Eero Raittinen on pitkänlinjan
muusikko, rumpali ja solisti;
erittäin vahva tulkitsija. Bluesmiestä paremmin
hänet tunnetaan ehkä ikivihreistään
kuten ”Vanha holvikirkko”, tai legendaarisista
bändeistä Eero, Jussi & The Boys ja
Tasavallan Presidentti (mainio läpileikkaus miehen urasta
ilmestyi pari vuotta sitten 60 v. synttärijuhlien kunniaksi;
”Uhkapeluri - Eero Raittinen 60”
kokoelmatupla, joka sisältää 40 kappaletta).
Eeron sydämessä ja tekemisessä on ollut aina
ripaus afroamerikkalaista meininkiä. Raittisen debyyttialbumi
”Eeron elpee” oli jopa ensimmäinen
täyspitkä kotimainen bluesjulkaisu
maassamme.
The Boysin ja Pressan lisäksi Eero Raittinen on kuulunut mm.
Rotox, Ball ja Boxcar -nimisiin bändeihin. Mies
teki onnistuneen comebackin sooloartistina 90-luvulla
tehden levyt ”Mies Matkallaan” ja
”Vielä Vähän Aikaa”.
Sitten taustaryhmäksi perustettiin Kansainväliset
Seikkailijat, josta on sittemmin muodostunut tämä
nykyinen bändi. Eero Raittinen on keikaillut myös
Kultakurkkujen rivissä, tai vierailijana eri combojen
solistina (esim. Groovy Eyes tai Wallu & Friends). Muuten viime
vuodet Raittinen on operoinut tämän loistavan,
nimekkäistä soittajista kootun The Noisy Kinda Men
-yhtyeensä kanssa. Blueshenkinen debyytti ilmestyi
pari vuotta sitten Bluelight Recordsilla saaden kriitikoilta ja
ostavalta yleisöltä hyvän vastaanoton. Nyt
Alex Parkissa juhlitaan tuliterää albumia
”Pub Rock”. Nimeensä viitaten se
sisältää juurevaa Dr. Feelgood
-tyyppistä ”rytybluesia”.
Eero Raittinen (laulu) /
Jarkka Rissanen (kitara) / Pekka Gröhn
(koskettimet, kitara) / Tom Nyman (basso) / Janne
Haavisto (rummut)
  
(teksti: Harri Järvinen, kuva: Jani
Mahkonen)
 Pepe
Ahlqvist täytti heinäkuun neljäs
päivä 50 vuotta. Sitä
juhlistettiin myös Puistobluesissa Pepen esiintyessä
arvostetun UMO Jazz Orchestran kanssa ja kombinaation uusi, yhteinen
”Mister Blues” -levy julkaistiin. Se on
huippuunsa hiottu, svengaava äänite, joka
sisältää sekä uutta että
vanhaa bigbandbluesia ja funkahtavaa meininkiä. Varsinaisena
synttäripäivänä orkesteri
nähtiin päivänsankarinsa johdolla Espan
lavalla.
Pepe Ahlqvist on kansainvälisestikin tunnetuin bluesmuusikko
maassamme; karismaattinen esiintyjä, vahva laulaja, loistava
kitaristi ja harpisti. 60-luvun lopulla alkanut
soittoinnostus ja rakkaus bluesmusiikkiin on jatkunut kaikki
nämä vuodet. Charlies oli se ensimmäinen
bändi, jonka kanssa Ahlqvist pääsi levylle.
Sitten tuli jo legendaarinen Chicago Overcoat, joka teki
suomalaisittain kaksi uraauurtavaa lp:tä Lovelle. Overcoatin
jälkeen syntyi Pity The Fools ja perään Pepe
Ahlqvist Blues Band.
Joskus 80-luvun puolivälissä mies muutti Helsinkiin,
ja bluesista tuli oikea ammatti. Alkoi yhteistyö mm. UMOn ja
Matti Oilingin kanssa; ja pian syntyi pitkäaikainen H.A.R.P.
Se oli suosittu r&b-vaikutteinen kokoonpano, joka
teki useamman levyn. Sitä seurasi mainio The Rolling
Tumbleweed, jonka riveissä Ahlqvist tuli paremmin tunnetuksi
myös kitaristina ja lauluntekijänä. Rinnan
on ollut koko ajan myös duomeininkiä eri
äijien kanssa; mm. Kalle Jämsen, Baby Boy Varhama,
Jarkka Rissanen & Wallu Heinomaa.
Pepe Ahlqvist perusti Silvennoisen Hessun ja Lindholmin Daven kanssa
SF-Bluesin. Daven lähdettyä omille teilleen on
bändi kahtena kesänä kiertänyt
festivaaleja valittujen vierailijoiden kera (mm. Erja Lyytinen ja Jukka
Tolonen & Mikko Kuustonen). Ilmeisesti bändi on
aktivoitumassa ensi kesäksi. Omien bändi- ja
artistihommiensa ohessa Ahlqvist on osallistunut useisiin
levytysprojekteihin mm. harpistina.
Lahdessa Pepe Ahlqvist soittaa modernia bluesia R & B
bändinsä kanssa, jossa rivimiehinä
vaikuttavat kovat soittoniekat; instrumentinhallinta, näkemys
ja kokemus ovat hanskassa.
Siksi… kannattaa olla ajoissa paikalla, koska
pääkonsertin avaa jo n. klo 20.00 tapahtuman
suojelija, Pertti Kalevi Ahlqvist kumppaneineen!
Pepe Ahlqvist (laulu, kitara,
huuliharppu) / Jarmo
Hynninen (kitara) / Timo Pratskin
(koskettimet) / Janne Rajala (basso, taustalaulu) /
Jani Auvinen (rummut, taustalaulu)
(teksti: Harri Järvinen, studiokuvat:
Jani
Mahkonen, livekuva: Ville Kujala)
 Ilkka
Helander on karheaääninen ja vahva solisti,
hyvä blueskitaristi ja biisinikkari. Onkohan Ilkka maamme
ensimmäinen akateemisella koulutuksella varustettu bluesjermu?
Musiikkipiireissä mies tuli tunnetuksi Helander Co.
-nimisessä bändissä. Se nousi
nopeasti Suomen bluesparhaimmistoon julkaisten kolme levyä,
joista ”Smooth and Rough” ja
”Fodder” noteerattiin ilmestymisvuosinaan
Radiomafian yleisöäänestyksissä
parhaiksi kotimaisiksi blueslevyiksi.
Dr. Helander & His Medicine Men tuli esille
promosinglensä ”High Fever / Shakin’
Chills” myötä. Alun perin Ilkan
mielessä oli soittaa akustista kitara-/ harppu-bluesia, mutta
prosessi jalostui sähköiseksi sessioksi ja uusi yhtye
syntyi kuin luonnostaan. Kuusikon rautaisesta ammattitaidosta sai
lisätuntumaa keväällä
ilmestyneellä pitkäsoitolla ”Freedom
Music” (julkaisija Rootman Music). Tallenne on monipuolinen
ja onnistunut bluespaketti, jossa eri tyylilajit ja vaikutteet ovat
sulautuneet luontevaksi kokonaisuudeksi sekä
miellyttäväksi kuunteluelämykseksi.
Tuottajana toimi Suomen ainut ”bluesministeri” ja
musiikkielämän todellinen monitoimimies Esa
Kuloniemi, joka myös soittaa kitaraa itse
bändissä. Levyn vierailijoista mainittakoon mm. Ninni
Poijärvi ja Mika Kuokkanen.
Ilkka Helander (laulu, kitara) /
Esa Kuloniemi
(kitara, laulu) / Little Willie Mehto
(huuliharppu, laulu) / Timo Pratskin (koskettimet)
/ Petri Loikala
(basso) / Leevi Leppänen
(rummut)
(teksti: Harri Järvinen)
 Baby
Boy Varhama on lahtelainen bluesikoni, joka tunnetaan
mustanmusiikin laaja-alaisena ystävänä ja
monipuolisena tulkitsijana. Siksi hänen Miikka Kallio Trion
kanssa kokoamansa Lahti Blues & Roots -ohjelmisto ei ole
sisällöltään kai
mikään ihme.
Gospelkonsertti (klo 15.00): Päiväkonsertissa
Kirkkokatu 5:ssa kuullaan perinteisiä
afrikkalaisamerikkalaisia spirituaaleja ja
gospelsävelmiä, jotka on sovitettu laulajalle ja
akustiselle pianotriolle.
Pääkonsertti: Setti on täysin eri kuin
päiväkeikalla. Ilmaisu muuttuu groovemmaksi
iltayön liikkuvien sielujen kalastamiseksi, musiikin hengen
säilyessä samana. Eivätkö ne
Amerikan bluesmiehet tehneet näin jo kauan sitten?
Hengenkulttuuria harrastettiin valoisaan aikaan, kun taas
yöllä korostuivat ihmisten maalliset ilot, surut ja
paheet!
Viimeisin Baby Boy Varhama -levytys on nimeltään
”Lahti Blue”. Se ilmestyi reilut vuosi sitten
saaden alan piireissä lämpimän vastaanoton.
Tallenne on kypsä, monipuolinen, vahvasti
sinisävyinen sisältäen sekä
omatuotantoa että lainamateriaalia. Levyllä soittavat
paikalliset taitajat Ismo Haavistosta Jarski Poutiaiseen. Legendaarista
lahtelaista bluesosaamista parhaimmillaan!
Baby Boy Varhama (laulu) /
Miikka Kallio
(piano / koskettimet) / Connor McCarthy
(kontrabasso) / Lari Lius (rummut)
 
(teksti: Harri Järvinen)
 Mojo
Hoop on nousemassa vauhdilla laajemman
bluesyleisön tietoisuuteen. Viimeiset seitsemän
vuotta bändi on toiminut nykyisellä kokoonpanollaan
- soittanut Ruotsissa ja Kanadassakin - mutta yhteistyö
jenkkikitaristi Tino Gonzalesin kanssa on tuonut viisikkoon
lisää puhtia. Tästä on todisteena
keväällä saksalaisella levymerkillä
(Uncle Paco) julkaistu mainio ensialbumi ”Hoop’s
Been Talkin’”, joka
sisältää vain yhtä poikkeusta
lukuun ottamatta bändin omaa tuotantoa. Levy on vankka
näyttö bändin osaamisesta ja nykykunnosta!
Yhtyeen musa sisältää luontevasti eri
tyylilajeja mm. Texas- ja Chicago-bluesista
Mississippijoki-suistoalueen meininkiin ja jopa soulbluesiin.
Kesällä Mojo Hoop kiertelee Suomessa taas
Gonzalesilla vahvistettuna; Alex Parkissa bändi
nähdään omilla ansioillaan! Hienoa,
että saadaan nyt ryhmä vihdoinkin Lahteen!
Kari Kahila (laulu) / Hemppa
Sihvonen
(kitara, huuliharppu, laulu) / Kalle Laine
(kitarat) /
Pertti Jaakkola (basso) / Ari Jaakkola
(rummut)
(teksti: Harri Järvinen)
 Crawfish
Kings operoi meidän
leveysasteilla vieraammiksi jääneillä
Louisiana-lähtöisillä zydeco- ja
cajunmusiikilla. Musiikkityylit ovat paikallisen
kreoliväestön hauskanpitomusiikkia, jonka tahdissa
unohdetaan arjen murheet. Kyseessä on todella mitä
parasta bailu- ja livemusiikkia! Se on aistittavissa myös
bändin levyltä ”Zydeco Boogaloo”,
johon kannattaa ehdottomasti tutustua!
Cajun muistuttaa countrya ja on alueen valkoisen
väestön musaa. Pääosaa
näyttelevät akustiset soittimet: hanuri, viulu ja
akustiset kitarat. Rytmisoittimena käytetään
usein vain triangelia. Crawfish Kingsin ohjelmistoon kuuluu joitakin
cajunbiisejä, mutta niille annetaan oma, tiukka
zydeco-tyyppinen käsittely.
Zydeco on syntynyt paikallisten mustien keskuudessa ja on rajumpaa
sisältäen reilusti elementtejä bluesista ja
funkista. Kaksirivisenhaitarin ohella soitinarsenaaliin kuuluvat
sähkökitara ja basso sekä rytmisoittimena
rumpujen ohella pyykkilautaa.
Jarkko Helin (laulu, haitari) /
Marko Aho
(kitara, taustalaulu) / Honey Aaltonen (pesulauta, triangeli) / Tommi Tenkula (basso,
taustalaulu) / Janne Salo (rummut,
lyömäsoittimet)
(teksti: Harri Järvinen)
Tarjolla musiikkia myös kotiin
vietäväksi, sillä paikalla on tuttuun
tapaansa FENNICA RECORDSin Erkka Kettunen levyineen!
|
