Teerenpeli, to 27.9.2007 - The Yodel Boys

Toisen klubi-illan annista vastaavat lahtelaisille tutut kasvot. Teerenpelin lavalle ovat nousseet kaksi ammattitaitoista laulajaa: Pentti ”Baby Boy” Varhama (laulu, kitara) sekä Marko Haavisto (laulu, basso). Ja jottei ilta menisi pelkäksi lauluksi, ovat lavalla näiden kahden lisäksi Antti Parviainen (kitara) sekä Lari Lius (rummut). Kokonaisuus kantaa nimeä The Yodel Boys.

Kuten ensimmäisessä klubi-illassa, nytkin tunnelma on leppoisa. The Yodel Boysin musiikkityylin voisi laittaa modernimman lounge-tyylin alle. Nyt yleisö johdatellaan akustisessa blues-, rock- sekä kantrimaailmassa syvälle pehmeän sohvan pohjalle. On aika nauttia.

Itse asiassa tämän luonnollisen dueton sekä sitä kautta bändin syntymistä olen alitajunteisesti odottanut jo tovin. Jos kaksi muusikkoa asuu lähes samassa talossa, mikseivät he soittaisi yhdessä? Suomen Chicagon ollessa näinkin pieni, yhteistyö musiikin saralla on valttia. Mutta millaista musiikkia tämä kokoonpano tulisi tarjoamaan?

The Yodel Boys yllättää ja vakuuttaa selkeällä ja hyvin pelkistetyllä tyylillään. Musiikki itse on monipuolista, mutta kokonaisuuden ulkoasu on vain kahden akustisen kitaran, basson sekä akustisen rumpusetin voimin toteutettua. Kaikki ylimääräinen on riisuttu pois ja jäljelle jäävät muusikot ja musiikki. Settilistat on koottu rockin, bluesin ja kantrin klassikoiden ympärille ja ne tuodaan yleisölle vaatimatonta trubaduuriperinnettäkin kunnioittavalla tavalla. Tutut kappaleet kuten ”Guitar Man” ja ”Blue Suede Shoes” saavat tunnistettavan, mutta omanlaisen tulkinnan. Bändi on sähköistyneen maailman menossa palannut akustisille juurille kunnioittamaan sitä, mistä blues ja juurimusiikki alun alkaen lähtivät.

Ilta on koottu usean tyylin mukaisesti ja siksi tuntuukin välillä siltä, kuin olisi osunut Pepe Ahlqvistin junttablues-keikalle tai Hank Williamsia soittavalle Hanksien keikalle. Tyylinvaihdokset sujuvat vaivatta ja illan aikana yleisö innostuu mukaan musiikkiin. Molempien klubi-iltojen ainoa huono puoli on yleisön niukka määrä – liekö alkaneet pimeät syysillat ajoivat heidät pois. Niin Molly Malones kuin Teerenpeli eivät kumpikaan olleet läheskään täysiä keikkojen aikana.

teksti: Elina Rantalainen / kuvat: Ville Kujala