Lahti Blues
& Roots 2007 / Pääkonsertti
Alex Park Hotel (Rauhankatu 14, Lahti) lauantai
29.9.2007 (klo 19.00 - )
Villähteen
Haravakylällä sijaitsevassa lapsuudenkodissa alkanut
innostus bluesilmaisuun on poikinut melkoisen uran Pepe Ahlqvistille.
Miestä voi hyvällä omatunnolla kutsua
Suomi-bluesin Grand Old Maniksi, joka on sitkeällä
keikkailullaan ja tinkimättömällä
asenteellaan tehnyt bluesin ilosanomaa tunnetuksi ympäri
Suomea. Pepe Ahlqvistin diskografia on vaikuttava yli
kahdellakymmenellä äänitteellä.
Lukumäärään voisi
lisätä vielä erilaisia kokoelmia
sekä vierailuja eri artistien levyillä. Pepe on
esiintynyt useita kertoja ulkomailla ja päässyt
soittamaan legendaaristen bluesartistien kanssa. Viisikymmentä
vuotta viime kesänä täyttänyt
muusikko on pitkäjännitteisellä, kovalla
työllään pystynyt
elättämään itsensä
esittäen lähinnä vain rakastamaansa
marginaalimusiikkia. Tässäkin mielessä
Ahlqvistin esimerkki on rohkaissut monia eri-ikäisiä
juurigenren soittajia pyrkimään
pelkäämättä eteenpäin.
Pintavika ja Charlies olivat ne bändit, joista nuorukaisen
orastava ura 70-luvulla lähti nousuun. Vuosikymmenen
puolivälissä perustettu bluesbändi, Chicago
Overcoat, räjäytti potin. Siinä vaikuttivat
Pepen lisäksi kitaristi Jaska Heinonen, rumpali Roope Rossi ja
basisti Risto Pesonen. Bändi pääsi
tekemään kaksi pitkäsoittoa legendaariselle
Love Recordsille. Kokoonpanoon olivat liittyneet mukaan myös
Maatalan Lasse ja Kakon Timppa. Chicago Overcoat hyytyi 80 -luvulle
tultaessa. Sitä seurasi lyhytaikainen, mutta mainio Pity the
Fools. Useiden eri Pepe Ahlqvist Band -kokoonpanojen jälkeen,
80-luvun puolivälin aikoihin, Ahlqvist muutti Helsinkiin
jatkaen nyt täysipäiväisesti muusikkona.
Alkoi yhteistyö Matti Oilingin kanssa. Ensimmäinen
oma kokoonpano oli The Sunset Boulevard ja kohta
perään pitkäaikainen H.A.R.P., jonka hitti
”Back To The River” on keikkaohjelmistossa usein
vieläkin mukana. Pepe tunnettiin näihin aikoihin
yleisesti laulajana ja bluesharpistina, mutta The Rolling Thumbleweed
-yhtyeen keulahahmona hän palasi taas kitaraan; soittimeen,
jota oli teini-ikäisestä lähtien
harrastanut. Nykyään Pepe Ahlqvist operoi soolouralla
esiintyen lähinnä duolla tai vierailijana eri
bändien kanssa. Tänä
kesänä Ahlqvist kiertää SF-Bluesin
riveissä ja superkokoonpanon uusin cd ”Man
– Be Careful” on kaupoissa. Vuosi sitten ilmestyi
UMO Jazz Orchestran kanssa tehty ”Mister Blues”
(Bluelight Records).
Lahden Jazz-torilla Pepe Ahlqvist nähtiin Matti Oilingin kuten
myös Sf-Bluesin yhteydessä, mutta Alex Parkissa mies
esiintyy
yksin, soolona, ilman soittokumppaneita.
Tarjolla on festivaaleilla toistaiseksi harvemmin kuultua
Grizzly-merkkistä bluesherkkua. Huom! Tapahtumamme suojelijan
akustinen setti käynnistyy jo klo 20.00, joten tulethan
ajoissa paikalle!

Pepe Ahlqvist - laulu, kitara

(teksti: Harri Järvinen)
Kolmikymppinen
Erja Lyytinen on noussut nopeasti arvostetuksi ja valovoimaiseksi
bluestähdeksi, jolla on kysyntää
myös ulkomailla. Hänen ensimmäinen
kansainvälinen soololevynsä, saksalaiselle
Ruf-merkille tehty, Mississipissä levytetty
”Dreamland Blues” on neitokaista bluesimmillaan.
Mikä parasta, viime marraskuussa julkaistu levy sai
kriitikoilta positiivisen vastaanoton! Se valittiin Kuloniemen Esan
isännöimän Bluesministeri-ohjelman
yleisöäänestyksessä parhaaksi
suomalaiseksi bluesäänitteeksi vuonna 2006.
Viehättävä ja lahjakas
kitaristi/laulaja/lauluntekijä on ehtinyt olla monessa mukana;
albumi ”The Pilgrimage – From Mississippi To
Memphis” yhdessä englantilaisten Ian Parkerin ja
Aunsley Listerin kanssa, kuten myös Blues Caravan
-yhteiskiertue Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kolme levyä on
tullut kotimaisen Bluelight Recordsin toimesta:
”Attention!” (2002),
”Wildflower” (2003) ja ”It’s A
Blessing” (2005).
Erja kuului Pepe Ahlqvistin ja Heikki Silvennoisen rinnalla SF-Bluesin
kesäkiertueeseen vuonna 2004, mutta oli jo noussut
parrasvaloihin ja musiikkiväen tietoisuuteen Dave’s
Special -yhtyeen solistina ja soolokitaristina. Yhteistyö
kitaristi Davide Florenon kanssa on jatkunut näihin
päiviin asti. Lyytinen on kotoisin Kuopiosta, musikaalisen
perheen lapsi, jonka instrumentti viulu vaihtui
sähkökitaraan. ”Blues sattuu oikealla
tavalla sisuksiin”, Erja kertoo. ”Olen koko
ikäni kuullut erilaista musiikkia, mutta ensimmäiset
siniset sävelet koskettivat mua ihan uudella tavalla.
Siinä musassa on niin intensiivinen ja emotionaalinen lataus,
joka lumoaa ja tempaisee mut mukaansa”.
Erja Lyytisen musiikillinen ilmaisu on sisältänyt
alusta alkaen bluesin lisäksi aineksia mm. rhythm &
bluesista, jazzista ja kantrista. Häntä on verrattu
ajoittain musiikillisesti ja ehkäpä juuri reilun
slide-putken käytön takia amerikkalaiseen
kollegaansa, Bonnie Raittiin. Kunniakas vertailukohde, mutta toki
Lyytinen on omaa tietään kulkeva muusikko, joka on
antanut bonuksena Suomen pieneen, miesvaltaiseen bluesgenreen sen
kipeästi kaipaamaa naisenergiaa. Hän on onnistunut
loistavana kitarankäsittelijänä ja
luontevana live-esiintyjänä tuomaan bluesin pariin
kosolti uutta kuulijakuntaa.
Tämän vuoden Rauma Blues -tapahtuman
pääkonsertissa
Erja Lyytinen Band otti yleisön miten tahtoi ja paikalla
olleet
lähes villiintyivät. Eipä ihme,
sillä lavalla oli
soitannollisesti erittäin kova kvartetti, jolla tiukka
ohjelmisto
ja luonteva, yleisön huomioiva esiintyminen. Lokakuussa,
Lahti-keikan jälkeen, Erja Lyytinen
bändeineen suuntaa taas Eurooppaan. Hienoa, kun suomalainen
musiikki on alkanut saada maailmalla ansaitsemaansa arvostusta!

Erja Lyytinen
- laulu, kitara, slide / Davide
Floreno - kitarat / Iiro
Kautto - basso / Rami
Eskelinen - rummut - Davidelle
- laulu
 
(teksti: Harri Järvinen, kuva: Jouko
Hukkanen)
Jaakko
Heinonen Band on ollut usean bluesharrastajan mielenkiinnon kohteena
perustamisestaan lähtien. Bändin isähahmo on
lahtelainen Jaakko Heinonen – tyylitajuinen blueskitaristi
– mies joka opittiin tuntemaan Chicago Overcoatin, Pity The
Foolsin ja Leinon Jompan kansainvälisesti arvostetun Blues
Guys -yhtyeen soolokitaristina. Vaatimaton,
iältään yli viisikymppinen Heinonen on
Euroopan kovimpia blueskepittäjiä, jolle vuosien
varrella ja sukupolvien vaihtuessa on
”siunaantunut” ympäri Pohjoismaita uusia,
eri-ikäisiä, oppipoikia ja
-tyttöjä. Jaska on innoittanut useita,
nykyään omalla tahollaan arvostettuja bluessoittajia,
kuten Blues & Rootsissa 2005 vieraillutta Loppelan Mattia
(Bluestone). Loppelan mukaan: ”Heinonen on kitaristina
tärkeimpiä vaikuttajiani ja suuri
henkilökohtaisen arvostukseni kohde, jota on vaikea
näin sanoin ylistää edes
riittävästi!” Heinosen skandinaavisiin
faneihin lukeutuu mm. Ruotsin blueskuningas Sven Zetterberg.
Jaakko Heinonen Band soittaa modernia Chicago-bluesia; paljon Jaskan
omia ja joitakin harkiten valittuja lainasäveliä.
Kvartetissa komppikitaraa soittaa Jonne Kulluvaara Blues Guyseista ja
Kartano-duosta, bassoa Juha ”Käpy”
Parviainen (mm. Tortilla Flat, The Siberian Blues Huskies)
sekä rumpuja lahtelaislähtöinen, monissa
liemissä uitettu ”Tapo” Leppänen
(mm. T. Leino Blues Group). Tiukka, all-stars -tyyppinen
miehistö takaa vankan soittopohjan Jaakon
keskittyessä lauluun ja kitarointiin. Vaikka bändi
onkin olemassaolonsa aikana tehnyt valikoidusti vain muutamia keikkoja
joissakin pienehköissä bluestapahtumissa, on
arvostettu ruotsalainen Jefferson-lehti nimennyt heidät viime
joulukuussa kuukauden bluesyhtyeekseen. Kokoonpanoa ei ole
tositilanteessa nähty edes
perustajajäsenensä kotikaupungissa, mutta nyt se
vihdoin tapahtuu!

Jaakko
Heinonen - laulu, kitara / Jonne Kulluvaara -
kitara / Käpy
Parviainen - basso / Tapio
Leppänen - rummut
(teksti: Harri Järvinen)
Ensi
vuonna kymmenenvuotista taivaltaan juhlistava Bluesology on harvoja,
isoja West Coast -tyylin orkestereita Suomessa. Musiikillisina
innoittajia toimivat mm. Rod Piazza ja William Clarke.
Länsirannikonbluesiin panostava Bluesology erottuu
positiivisesti kotimaan muusta skenestä tiukan, ammattimaisen
otteensa, torvisektion ja lahjakkaiden soittajiensa ansiosta. Varsinkin
Olli Ontrosen tunteikas huuliharpunsoitto vetää
pesäeron perinteiseen kitarapainotteiseen blueskvartettiin.
Bluesology on äänittänyt
tähän mennessä kaksi pitkäsoittoa
(”Too Much” ja ”Red House
Roll”), jotka ovat lähes kokonaan omaa tuotantoa.
Vaikka juurimusiikista onkin kyse, yhtye haluaa omalla tavallaan
uudistaa bluesgenreä uusin ideoin ja sovituksin.
Sekstetin keulahahmo Olli Ontrosen mukaan
”näitä hommia tehdään
sydämellä eikä niinkään
maallisten asioiden perässä. Vaikka vanhat jutut ovat
tärkeitä, koen että
tämänkin musiikin täytyy mennä
eteenpäin. Ja eteenpäin ei pääse
ikinä jos kelaa vain vuosikymmeniä vanhoja
bluesklassikoita. Kaikki kunnia edesmenneille legendoille,
sillä ilman heitä tässä ei
oltaisi” – toteaa Ontronen.
Kokkolassa vuonna 1998 perustettu Bluesology lähti
paikallisten koulupoikien innostuksesta bluesmusiikkiin. Soittajisto
opiskeli lukionkäyntinsä ohella Keski-Pohjanmaan
konservatoriossa. Kyseinen musiikkikoulu tarjosi heille
harjoittelutilat ja soittimet, joita kaikilla ei vielä
tuolloin ollut. Säännöllinen harjoittelu
ajoi bluesmiehenalut kohti keikkoja; niitä on sittemmin
kertynyt huomattava määrä.
Kysyntää on riittänyt ulkomaille asti, mm.
Norjaan ja Ruotsiin. Erityisesti Ontronen on saanut
kansainvälistä soittokokemusta
ulkomaanretkillään mm. Otis Grandin, Phil Guyn, Mick
Taylorin ja Bobby Parkerin kanssa. Tämä
näkyy nuorukaisten
tinkimättömässä asenteessa.

Olli Ontronen
- laulu, huuliharppu / Tuomas
Laajoki - kitara / Rauli
Suuronen - basso / Timo
Tikkamäki - rummut / Tuomas Kurki -
pasuuna / Olli Pelto-Aho
- tenorisaksofoni

(teksti: Harri Järvinen)
Vuonna
2004 perustettu helsinkiläinen Cat Lee & Co. on
akustinen, roots-musiikkia soittava bändi, joka yhdistelee
käsittämättömän
luontevasti mm. blues-, jazz-, country- ja westernswing aineksia.
Keikkatilanteessa bonuksena nähdään vahvasti
ulospäin suuntautunut esiintyminen, jossa
riittää meininkiä ja
ihmettelemistä! Musiikillisesti Cat Lee & Co.n
tarjoama juurihoito näyttää kelpaavan
yhtä mainiosti bluegrass-festivaaleille kuin
bluestapahtumiinkin. Heidän mainio debyyttialbuminsa
”Moon Follows” näki
päivänvalon marraskuussa 2006. Sitä ennen
ilmestyneeltä cd-singleltä ”Fat Catfish
Blues” / ”Blues for a Friend” sai
esimakua jo tulevasta.
Kaunisääninen Miss Cat Lee (Katri Somerjoki) on
tyylitajuinen solisti sekä vauhdikas lavaesiintyjä.
Musikaalinen neito tuli 90 -luvulla tunnetuksi tanssi/pop
-henkisessä, Mascara -nimisessä
lauluyhtyeessä, mutta sittemmin hän menetti
sydämensä perinnerikkaalle juurimusiikille.
Mainitsenpa tässä poikkeuksellisesti Katrin
perhetaustoista kiinnostavan seikan; musiikkitoimittajana
työskennellyt, edesmennyt Kari-isä oli Rauli
”Badding” Somerjoen veli.
Kontrabasisti Timo Tuppurainen on suorittanut musiikkiopintojaan
Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa sekä
Sibelius-Akatemiassa. Mies on soittanut mm. Lenni Kalle-Taipaleen
Triossa, U-Street All Starsissa sekä Pipokassa ja on tahollaan
arvostettu ja kysytty ammattilainen.
Kitarataituri Stefanos Hirvonen on Blues Affection -yhtyeen
perustajajäsen. Tällä kertaa vain virvelin
ja symbaalin kanssa operoiva Honey Aaltonen on Tortilla Flatin
alkuperäisjäsen. Kyseistä kaveria on kuultu
useiden eri bändin riveissä: mm. Downhome Boys ja
U-Bayou. Kaksikko Hirvonen-Aaltonen on toiminut ennenkin
yhdessä. Yhteistyön hedelmiä on
nähty myös Blues & Rootseilla: Big Bertha
& The Bulldozers (Molly Malone’s ’00) ja
Krazy Kats (pääkonsertti ’01). Cat Lee
-nelikkoa voisi musiikillisessa mielessä luonnehtia
jalostuneeksi versioksi jälkimmäisenä
mainitsemastani combosta.

Cat Lee
- laulu, huilu / Stefanos
Hirvonen - kitara, ukulele / Timo Tuppurainen -
kontrabasso / Honey
Aaltonen - perkussiot

(teksti: Harri Järvinen / tummapohjainen
kuva: Esa Pasanen / muut: Mappe)
Tamperelaisen
Masa Orpanan kokoama Honky Tonk Men operoi antaumuksella mustan rhythm
& blues -musan parissa unohtamatta varhaista
rock’n’rollia. Ohjelmisto koostuu yhteen omasta
materiaalista ja huolella valituista klassikoista, joista osa on
laulettua, osa saksofoni-instrumentaaleja. Masa Orpanan oma soololevy,
saksofonivetoinen instrumentaalikiekko ”Honky Tonk
Men” ilmestyi pari vuotta sitten. Keikkakokoonpanoa
kasatessaan sai Masa idean pyytää mukaansa parille
keikalle solistiksi lahtelaista Ismo Haavistoa ja kun heidän
soittokemiansa toimi suorastaan loistavasti, vakiintui nykyinen
kokoonpano.
Masa Orpana on arvostettu, kovatason saksofonisti, joka on 33
-vuotiaaksi kundiksi ehtinyt olla monissa mielenkiintoisissa
projekteissa mukana: esim. One O’Clock Humph, Groovy Eyes,
Jazzgangsters, Olmarin Unioni ja Anssi Tikanmäen
Filmiorkesteri. Jussi ”Jo’ Buddy” Raulamo
kommentoi soittokumppaniaan: ”Hiton hieno puhaltaja. Joustava
luottosoittaja, aina fiiliksellä… Tarvittaessa
soittaa prikulleen niin kuin sanotaan”. Vastaavasti Orpana
kertoo: ”Raulamon luotsaamat One O’Clock Humph ja
Groovy Eyes olivat mulle nuorelle kaverille varsinkin
r&b-soittajana ne todelliset oppikoulut. Arvostan Jussin
asennetta. Hän on mulle tärkeä
innoittaja”.
Ismo Haavisto on aktiivinen musiikin monitoimimies, joka tekee keikkoja
myös omalla Ismo Haavisto
bändillään, Bottlenecks -duolla, soolona,
B.B. Varhaman Jinxin sekä veljensä Markon luotsaaman
Hanksien riveissä. Vakituinen Honky Tonk Men -rumpali,
tamperelainen Juppo Paavola, on tuttu mies mm. Groovy Eyes, Wiley
Cousins, Hanhiniemen Perunateatteri ja The Body
-yhteyksistään, mutta Lahdessa
häntä tuuraa Mikko Järvinen (Groovy Eyes,
Olmarin Unioni ja Ismo Haavisto Band). Basisti Ville Vallila on omalla
tahollaan vaikuttanut useissa eri Tampereen alueen
bändeissä.
Masa Orpana
- saksofoni, kitara / Ismo
Haavisto - laulu, kitara, huuliharppu / Ville Vallila -
basso / Mikko
Järvinen - rummut

(teksti: Harri Järvinen, Masan kuva:
Tapani Nero)
Tarjolla on myös musiikkia
vietäväksi kotiin, sillä Alex Parkin
yläsalissa on Fennica Recordsin myyntipöytä!
Levyvinkkejä (artistiemme äänitteiden
ohella):
Oletko
tutustunut Blues News -lehden vuosi sitten julkaisemaan
monipuoliseen kokoelmalevyyn ”Blues News Is
Coming… Anthology of Contemporary Finnish Blues?
Se on 22 biisin kooste aiemmin julkaisemattomia, melko tuoreita
äänitteitä, ihastuttavalla tavalla
marginaalimusiikin taitureitamme esittelevä kokonaisuus!
Mukana on vuosien varrella Blues & Rootseissakin kuultuja ja
nähtyjä bändejä sekä
artisteja, mm. Erja Lyytinen, Cat Lee & Co., Pepe Ahlqvist Duo,
Ismo Haavisto Band, Baby Boy Varhama, Groovy Eyes, Bluestone, Jussi
Syren & The Groundbreakers ja Crawfish Kings.
Jos et ole, levy kannattaa hankkia esim. Blues Newsin -lehden kautta,
Fennica Recordsilta, Lahden Misirlou -divarista tai vaikkapa lainata
Lahden kaupungin kirjastosta!
Oivallinen
tapa tutustua suomalaiseen bluestarjontaan on
tuliterä Puistobluesin 30 -vuotisjuhlalevy
”Puistoblues -
Aged And Mellow”. Sille on huolella
valittu eri bluesesityksiä vuosien varrelta.
Esiintyjälista sisältää, muutamia
mainitakseni: Chicago Overcoat, J. Leino & The Blues Guys, Dr.
Helander & His Medicine Men, Rock’n’Roll
Band, Albert Järvinen, Erja Lyytinen…
Tai
miten olisi tuore 10 -vuotisjuhlalevy Savonsolmu Beach &
Blues Party -tapahtuman kunniaksi. Vahvasti kotimaista
bluesia
esittelevä levy tarjoaa näytteitä mm. Pepe
Ahlqvistin, Super Blues Bandin, T. Leinon, Riverdale Bluesbandin,
Groovy Eyesin ja Tap Jelly Blues Bandin
äänitteiltä.
Näitä
juhlakokoelmia voin sydämellisesti
suositella varsinkin bluesiin tutustumisretkensä aloittaville.
Mainio ja edullinen reitti hankkia vähän
”raapaisupintaa” maassamme toimiviin
bluestaitajiin. Ainakaan minä en malta olla ilman
näitä laadukkaita levyjä, vaikka
päällekkäisyyttä
hyllystäni löytyykin. Suosittelemme!
|