Lahti Blues & Roots pääkonsertti Alex Park Hotel, la 29.9.2007

Pepe Ahlqvist, ylälava klo 20.00 - 21.00

Lahti Blues & Roots 2007 pääkonsertti saa kovan avaajan: Mr. Blues Pepe Ahlqvist. Tapahtuman suojelija aloittaa yläkerran lavalla yksin kitaransa kanssa.

Päinvastoin kuin klubi-illoissa, nyt jo tasan kello kahdeksan on yleisö saapunut kuulemaan bluesia ja Alex Parkin yläkerta on kiitettävän täynnä. Ahlqvist valtaa tilan vaivatta erilaisilla äänillä ja tyyleillä. 45 minuutin aikana hän ehtii näyttää laajan skaalan taidoistaan ja yleisö liimautuu koko ajan haltioituneena lähemmäs lavaa.

Aivan alkupuolella settiä Ahlqvist esittää suomenkielisen kappaleen ”Mä soitan sen pois”, joka on ehdottomasti suomalaisbluesin angstia parhaimmillaan. Jos stanujen aikana yleisö saattoi puhella mukaviaan, nyt kaikki kuuntelevat tätä erikoista tuskanpurkua. Koko setti on täynnä temponvaihdoksia, melodiakomppausta sekä leikittelyä polyrytmiikalla – aina kun alkaa tuntua siltä, että nyt voisi tietää mitä seuraavaksi on tulossa, Pepe aloittaakin jotain aivan uutta.

Ahlqvist pyytää lavalle kanssaan huuliharpisti Olli Ontrosen. ”Mitäs me nyt soitetaan?” Ontronen kysäisee maestrolta saapuessaan lavalle. Tiimityö on saumatonta, kun he aloittavat ränttäilyn bluesin maailmassa. Yllättävä houkutuskikka vetää viimeisetkin katseet lavan puoleen seuraamaan tapahtumia.

Setti päättyy Ahlqvistin ollessa jälleen lavalla yksin. Erikoisia ja harvemmin kuultuja helmiä tasoitetaan hieman lopussa ”Back to The River” -kappaleella. Ja myös Mr. Blues saa kutsun takaisin lavalle, encore on kunnianosoitus bluesin juurille sekä tietenkin Suomen Chicagolle.

Bluesology, alalava klo 21.10 – 22.20

Velvetissä käynnistyvät hieman erilaiset tunnelmat. Musiikkilaji on juurimusiikki sekä blues, mutta uudella otteella. Musiikista vastaavat Olli Ontronen (laulu, huuliharppu), Tuomas Laajoki (kitara), Rauli Suuronen (basso), Timo Tikkamäki (rummut) sekä Olli Pelto-Aho (tenorisaksofoni). Kyseessä on Bluesology.

Bluesology tikkaa tehokkaasti klassikkokappaleiden kimpussa tehden tuotoksesta omanlaistaan jazzahtavilla ja big band -vaikutteisilla muovauksilla. Soundissa on myös leikittelyn sekä rockin ote. Musiikkia voisi kuvailla uuden ajan melodiseksi bluesiksi. Meno on vauhdikasta ja yleisö pitää siitä. Bluesology olisi varmasti täyttänyt paikkansa iltamyöhän tanssittajana, sillä jo nyt useampi kuin vain yksi yleisöstä jammailee ja tanssii musiikin mukana.

Loppupuoli setistä paranee paranemistaan, mutta saattaa aiheuttaa hikoilua perinteisen bluesin kannattajissa. ”Goodmorning Little Schoolgirl” riffiteltynä ja omalla swingillä esitettynä nappaa kaikki mukaan musiikkiin. Bebopbailun kautta päädytään jungletunnelmiin. ”Mellow Down Easy” sekä ”Shake, Shake, Shake” nostattavat tunnelmaa sekä kokeilevat sovituksillaan. Musiikki on säröistä ja lähestyy psykedeelisiä tunnelmia. Tiivistettynä Bluesology ei tyydy vain perinteisiin, vaan tekee omaa. Ja juuri se oma toimii.

Erja Lyytinen Band, ylälava klo 22.30 - 23.40

Varmasti illan odotetuin esiintyjä astuu yläkerran lavalle. Vuorossa on viime aikoina maailmanmenestystä niittänyt Erja Lyytinen Band. Sähköisestä ja hyvin räjähtävästä aloituksesta vastaavat Erja Lyytinen (laulu, kitara, slide), Davide Floreno (kitarat, laulu), Iiro Kautto (basso) sekä Rami Eskelinen (basso).

Heti setin alusta alkaen on selvää, että nyt mennään ja lujaa. Kappaleiden vaihdokset ovat suunnitelmallisia, eikä niissä liiemmin jarrutella. Kokonaisuus on puunattu kiiltäväksi. Sähkö ja äänimassa on valtava aiempiin esiintyjiin verrattuna ja yleisössä erityisesti vanhemmat kuuntelijat joutuvat jo pitelemään korviaan. Pentti ”Baby Boy” Varhama liittää tähän yhteyteen sopivan lainauksen: ”every drop of sweat in the right place”. Kokoonpanon ammattimaisuus ja keikkailu isoilla lavoilla on selkeästi esillä.

Lyytinen on vakuuttava esiintyjänä ja bluesin kautta bändi on löytänyt jo rockmaisia elkeitä sekä vaikutteita musiikkiinsa. He tietävät kuinka saada yleisö mukaan menoon ja pitää tunnelma korkealla. Musiikki on helposti lähestyttävää ja erityisesti tätä piirrettä on varmasti muokannut keikkailu ulkomailla ja levyn myyminen myös muualla kuin Suomessa. Vaikka musiikki onkin kansainvälinen kieli, on kovilla markkinoilla pärjättävä siten, että anti puree kaikkialla.

Musiikki jatkuu yhtä vakuuttavana ja myös Ahlqvist saapuu kuulemaan vähemmistön edustajaa
miesvoittoisella alalla. Lyytinen on taitava kitaran kanssa ja bändi on soitannallisesti tiukka. Huomaan harmikseni puutuvani liikaan ääneen ja vauhtiin, bluesille ja juurimusiikille ominainen improvisointi ja soitannan muuntuvuus puuttuu.

Aivan setin loppupuolella Lyytinen hylkää lavan ja lähtee soittelemaan yleisön sekaan. Teossa haiskahtaa ehkä kaupallisuuden maku, mutta sillä saadaan yleisön kiinnostus jälleen kerran herätetyksi. Kokonaisuudessa Erja Lyytinen Bandin setti oli taidokasta ja loppuun asti ajateltua. Heidän parhaat puolensa tulivat illan aikana esille ja erityistä kiitosta saavat kappaleiden dynamiikan vaihdokset, sähkön ja särön seasta löytyi sopivasti fiilistelytunnelmia.

Cat Lee & Co., alalava klo 23.50 - 01.00

Kolmen miehen show käynnistyy Velvetissä Miss Cat Leetä odotellessa. Nämä kolme miestä ovat Stefanos Hirvonen (kitara, ukulele), Timo Tuppurainen (kontrabasso) ja Honey Aaltonen (perkussiot). Viimein lavalle saapuu myös Katri ”Cat Lee” Somerjoki (laulu, huilu). Cat Lee & Co. on täysin jotain muuta kuin yläkerrassa juuri aiemmin esiintynyt Erja Lyytinen Band. Nyt ei pelata voimalla ja massalla, vaan tiedossa on enemmän viekkautta ja leikittelyä.

Tältä kokonaisuudelta ei karakteeria puutu. Vaikka varmasti jokainen itseään kunnioittava blues- tai juuribändi soittaa tunteella, on Cat Lee & Co. antaumus musiikilleen ja erityisesti sen ulosannille aivan omaa luokkaansa. Cat Lee viekoittelee ja viettelee laulullaan ja eleillään sekä Aaltonen rummuttaa rumpujaan uskomattomilla liikeradoilla. Vaatetusta myöten kaikki on tyyliteltyä. Monikaan ei varmasti tunnista bändin jäseniä heidän vaihdettuaan vapaalle. Tämä on erikoinen piirre blueskokoonpanoille, joissa juuri henkilökohtaisuus ja tunnettavuus ovat merkkituotteita.

Mutta eipä Cat Lee & Co. olekaan bluesbändi. Vaikutteet löytyvät osaksi bluesista, jazzista sekä westernswingistä. Näillä aineksilla leikitellään eteenpäin. Musiikki on miellyttävää ja viihdyttävää, erityisesti bändin oma intensiteetti tekemiseen saa yleisönkin kiinnostuneeksi siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Rämäkkä setti herkistyy loppua kohden. Cat Lee kaivaa esiin poikkihuilun ja tunnelmat muuntuvat kieroilevasta musiikista korkeakulttuuriseksi hempeilyksi. Aivan loppuun asti Cat Lee & Co. jaksaa vetää tasokkaan show’nsa ja yleisö kiittää.

Jaakko Heinonen Band, ylälava klo 01.10 - 02.20

Väki vähenee ja pidot paranee. Yläkerrassa alkaa tasaisempi ja rauhoittunut tunnelma. Vuorossa on Jaakko Heinonen Band. Musiikista vastaavat lahtelaisen Jaakko Heinosen (laulu, kitara) lisäksi Jonne Kulluvaara (kitara), Käpy Parviainen (basso) sekä Tapio Leppänen (rummut).

Yön viimeisten esiintyjien tehtävä on aina yhtä haastava. Tässä vaiheessa osa yleisöstä poistuu jo unten maille ja moni jäljelle jääneistä on päihdyttävien aineiden alaisena. Kuinka saada vähentynyt yleisömassa vielä mukaan soitantaan? Jaakko Heinonen Band on astumassa kovan haasteen eteen.

Soitanta kuulostaa alusta loppuun letkeältä ja vaivattomalta. Kappaleet tunnustavat perinteistä tyyliä ja joukosta on vaikeaa eritellä kokoonpanon omia tai legendaarisia stanukipaleita. Positiivinen tunnelma välittyy yleisöön ja aktiivisimmat jaksavat vielä tanssilattialla. Soitto etenee varmasti, mutta tähän aikaan yöstä jonkinlaiset kikkailut ja mielenkiinnon herättäjät olisivat valttia. Heinosen täyteläinen soundi johdattelee vakaasti loppuun asti ja pian onkin jo viimeisen esiintyjän vuoro.

Honky Tonk Men, alalava klo 02.20 - 03.30

Yön ja tapahtuman päättäjänä toimii Honky Tonk Men. Masa Orpanan (saksofoni, kitara) kokoama bändi sai vierailevan lainasolistinsa Ismo Haaviston (laulu, kitara, huuliharppu) vihdoin omakseen. Ville Vallila (basso) ja Juppo Paavolan tuuraaja Mikko Järvinen (rummut) täydentävät kokonaisuuden Honky Tonk Meniksi.

Siinä kun Jaakko Heinonen Band esitti ”rauhallisempaa” kokonaisuutta, nyt rävähtävät pellit auki. Hyvin paljon rock’n’roll -vaikutteilla pelaava Honky Tonk Men ei ääntä eikä vauhtia liiemmin säästele. Rummut komppaavat lähes kaiken musiikin yli. Onneksi loppua kohden meno hieman lauhtuu ja musiikista kuuluu muutakin kuin vain rumpusoolo.

Juuri tätä sähköshokkihoitoa yleisö tarvitsee kello 3. Honky Tonk Menin mojo toimii. Loppuun asti periksi antamattomasti bändi sekä yleisö jammailevat. ”Loaded” on takuuvarma tilannekuvaus illan tapahtumista – toinen on täynnä viskiä, toinen giniä.
 
Jälleen kerran Lahden Rytmin Ystävät ry kokosi hienon kaartin esiintymään syksyiseen iltaan. Tapahtuma oli menestys ja tarjosi vaihtelevasti musiikkia aivan juurimusiikista ja perinteisestä bluesista newgrassin kautta jungletunnelmiin. Joitpa sitten mehua tai kirkkaita, on Lahti Blues & Roots 2007 nyt jo takana!

teksti: Elina Rantalainen / kuvat: Ville Kujala

Kiitokset seuraaville firmoille ja tahoille lahjoituksista arpajaisiamme varten!

Alex Park Hotel
Backbeat Records
Basement Guitars
BE Group
Bluesology
BluesStore
BN (Blues News)
Cat Lee & Co.
Cook Symposium, Trio Opaali
Dna
Etelä-Suomen Sanomat
Fennica Records
Foto-Riihelä
Honky Tonk Men
Kari Ikonen
Isku
Itella Oyj
Järvenpään Blues-Jazzdiggarit ry / Puistoblues
Jyväskylä Blueslive
Keskusmusiikki
Kirjakauppa Tarina
KoneBoss Oy
Lahti Travel
Love Music / Siboney Oy
Misirlou
Nixan Parturi-kampaamo
Op-kiinteistökeskus Oyj
Optiminäkö Synsam
Painajainen
Eija Piironen
Pilkington Lahden Lasitehdas Oy
Pitte
Pohjola
PT Solutions
Puolenkuun Pelit
Puukeskus Oy
Radio- Ja Kone Shop
Radio 99
Ravintola Molly Malone's Irish Bar
Ravintola Teerenpeli
Ruf Records
Sitruuna (Kampaamokauppa)
Sonera Piste
Sähkö-Pusa Oy
Teknoware
Tirra/Torvi Ravintolat
Varte Uusimaa
Viikkouutiset
VR Oy