Lahti Blues & Roots 2008 / Päätapahtuma

Alex Park Hotel (Rauhankatu 14, Lahti) lauantai 27.9.2008 klo 19.00 -

Moi!

Kiitos, että olet päätynyt Lahti Blues & Roots -sivustolle! Olen tieto-/taitojeni mukaan yrittänyt rakentaa joka bändistä jonkinmoisen ”tietopaketin”. Teksteistä löytyy reilusti käsiohjelmaa enemmän yksityiskohtia soittajista, musiikista ja levytyksistä. Mahdolliset muutokset päivitetään reaaliajassa. Toivottavasti materiaalista on Sinulle hyötyä. Kannattaa klikata myös esiintyjien omiin kotisivuihin!

Kun toukokuussa toimittaja Eeva Ristkari kysyi minulta järjestävän tahon edustajana, millainen olisi näkemykseni oikeasta unelmaohjelmistosta, vastasin, että tämän syksyn esiintyjälistaus on minulle selkeästi sellainen. Se näkyy teksteissäni ajoittaisena suitsutuksena, mutta minkäs voin, kun oikeasti pidän jokaisesta bändistä, eikä soitannollisesti heikkoa tai tylsää lenkkiä nähdä.

terv. Järvisen Hara

Pepe Ahlqvist & Baby Boy Varhama

www.pepeahlqvist.com / www.myspace.com/pepeahlqvist / www.babyboyvarhama.com

Pepe Ahlqvist ja Baby Boy Varhama edustavat parasta mahdollista päijäthämäläistä bluesosaamista. Miehet hurahtivat bluesmusiikkiin jo teinivuosinaan 60-luvulla, eikä tunne ole ajan saatossa miksikään muuttunut, ennemminkin päinvastoin. Innoittajina toimivat brittiläiset John Mayall’s Bluesbreakers ja Peter Greenin Fleetwood Mac, kunnes ne alkuperäiset Amerikan legendaariset bluesukot löytyivät viisuineen. Paljon on Joutjoessa vettä virrannut noista nuoruusvuosista. Reilu viisikymppisille soittoniekoillemme on tullut elämänkokemuksensa myötä lisää näkemystä sekä paljon karismaa. Bluestulkinta on saanut kypsiä ja erittäin vahvoja, elämänmakuisia sävyjä. Viime vuosina kumpikin on kunnostautunut myös biisientekijöinä.

Pepe Ahlqvistin pitkän uran tärkeimpiä kokoonpanoja ovat olleet Charlies, Chicago Overcoat, Pity The Fools, yhteistyö Matti Oilingin kanssa, H.A.R.P., The Rolling Tumbleweed, SF-Blues ja yhteistyö UMOn kanssa. Pepe on työskennellyt ammattimuusikkona jo reilut kaksikymmentä vuotta soittaen maamme eturivin soittajien kanssa. Marginaalimusiikin kentässä temmeltäväksi muusikoksi miehen diskografia on kunnioitusta herättävä. Nykyään sooloartistina operoiva Ahlqvist esiintyy välillä myös duolla ja erilaisten kokoonpanojen mukana vierailijana. Viimeisimmät, lämpimästi suositeltavat tallenteet ovat SF-Bluesin ”Man Be Careful” ja Umo Jazz Orchestran kanssa tehty ”Mr. Blues”.

Pentti Varhaman bluesura käynnistyi countrybluesia soittaen kitara ja mies periaatteella. Hän jatkoi opiskelujaan valmistuen historian opettajaksi, jossa pestissä toimii edelleen (Tiirismaan koulu). Päivätyönsä ja arkirutiiniensa ohella mies on touhunnut kaikki nämä vuodet afrikkalais-amerikkalaisen rytmimusiikin parissa; mm. Baby Boy Varhama & Blue Drag, yhteistyö Lahti Big Bandin kanssa ja Misc. Co. Tällä hetkellä aktiivisesti keikkailevia blueskokoonpanoja ovat The Baby Boy Varhama Blues Band ja The Jinx. Miikka Kallio Trion kera Pentti pakertaa jazzin ja gospelin maailmoissa sekä vastaavasti Marko Haaviston kanssa kantrimusiikin parissa. Viimeisin Baby Boy Varhama -cd ”The Year Of The Blues” (2007) on kova näyttö miehen nykykunnosta! Täytyypä vielä mainita, että ukolla on ilmiömäinen kyky löytää taitavia kanssamuusikoita, usein nuoria lahjakkuuksia.

Pepe Ahlqvist ja Baby Boy Varhama -duo perustettiin 80 -luvun puolenvälin tietämillä ja yhteistyötä kesti aktiivisesti nelisen vuotta. Miehet tekivät akustisia blueskeikkoja huuliharppu- ja kitarameiningillä. Mainitsemisen arvoinen oivallus oli koululaisille suunnattu bluesopetuspaketti. ”Bluesristiretket” ajoittuivat Penan hiihtolomien aikoihin (koulujen lomakaudethan ajankohdiltaan vaihtelevat alueellisesti). Päivisin he esittäytyivät oppilaille ja iltaisin soittivat paikallisissa baareissa. Sääli, ettei duo koskaan päätynyt virallisesti levylle. Tiensä erkanivat 80 -luvun lopulla, mutta kaksikko on silloin tällöin lyöttäytynyt yhteen. Nyt se tapahtuu iloksemme Lahdessa. Käytännössä homman nimi on akustinen deep blues, jonka laatuvaatimukset täyttänevät kovimmankin perinnebluesystävän tarpeet! Kannattaa lähteä ajoissa liikkeelle, sillä kumppanukset aloittavat soittonsa klo 20.00!

Pepe Ahlqvist – laulu, kitara, huuliharppu / Baby Boy Varhama – laulu, kitara



(teksti: Hara Järvinen, kuvat: Ville Kujala)

Greetings From Woodstock: Eero Raittinen + Ninni Poijärvi & The Noisy Kinda Men 

www.myspace.com/noisykindamen / www.dlc.fi/~oystila/raimo/eero/etusivu.html / www.ninnipoijarvi.com / www.myspace.com/ninnipoijarvi

Greetings From Woodstock -projekti sai alkunsa syksyllä 2007, kun kaksi suomalaista huippubändiä matkusti Woodstockiin työstämään uusia levyjään legendaarisen The Band -rumpali Levon Helmin studiolle. Eero Raittisen & The Noisy Kinda Menin ”Woodstock” ja Ninni Poijärven ”Virta” äänitettiin vain neljässä päivässä, mutta tiukasta aikataulusta huolimatta albumit onnistuivat loistavasti. Levytettävä materiaalia oli jo alkujaan laadukasta, studion ilmapiiri inspiroiva sekä mukana olleiden soittajien henkilökemiat toimivat saumattomasti yhteen. Bonuksena heille tarjoutui tilaisuus päästä näyttämään livekuntoaan Levon Helmin järjestämässä Midnight Ramble -konsertissa.

Musafriikkinä olen ilokseni huomannut, että alan harrastajien pelko Bluelight Recordsin naftaliiniin laittamisen jälkeisestä juurimusan julkaisutyhjiöstä on ollut ehkä ennenaikainen. Rumpali/säveltäjä Janne Haaviston luotsaama MuFarang International on aloittanut rohkeasti pahamaineisessa levybisneksessä välttäen riskinottojen minimoinnit ja unohtaen maksimaalisten voittojen tavoittelut julkaisten jo useita, taiteellisesti laadukkaita äänitteitä mm. roots-musiikin parissa. Jakelukin näyttää olevan kunnossa, koska tuotteita on tarjolla useiden tavaratalojen valikoimissa. Olen yllättynyt (= äärimmäisen pettynyt), jos eivät Raittisen ja Poijärven uusimmat löydy vuoden parhaimpien (kotimaisten)äänitteiden kärkisijoilta.

Eero Raittinen on pitkälinjan muusikko, joka ikääntymisensä myötä vain parantaa menoaan. Soolouransa ohella Epulla on meriittejä vaikka toisille jakaa – mm. The Esquires, The Sounds, The Boys, Help, Tasavallan Presidentti, Rotox, Ball, Boxcar ja SF - Blues. Yli kuusikymppinen laulaja/rumpali nauttii ansaitusti Opetusministeriön myöntämää taitelijaeläkettä. Raittinen on musamies henkeen ja vereen; erilaisten esiintymisten lisäksi hän järjestää ja isännöi Saariselällä vuosittaista TunturiBluesia. Tänä talvena oli jo seitsemästoista kerta!



Eero Raittinen ja Kansainväliset Seikkailijat -yhtyeen esiintymiskielen englanniksi vaihtumisen myötä uudelleen nimetty The Noisy Kinda Men uskoo ja luottaa rhythm & blues- ja rock’n’roll tyyppiseen ilmaisuun. Kolmannen levyn myötä on mukana reilusti kantrivaikutteita. Bändin miehistö on nimekäs joukkio Suomen valiosoittajia; Jarkka Rissanen, Pekka Gröhn, Tom Nyman ja Janne Haavisto, jotka ovat ehtineet olla monessa mukana.

Janne Haavisto ja Tom Nyman ovat perustajajäseniä kulttimaineen saaneessa Laika & The Cosmonautsissa, joka tekee kesän ja alkusyksyn aikana joitakin kotimaankeikkoja suunnaten sitten kolmen viikon kiertueelle Yhdysvaltoihin. Jäähyväiskeikkansa bändi soittaa tällä näkymällä Texasin Austinissa 1. marraskuuta laittaen pillit pussiin. Nyman vaikuttaa nykyisin myös Hoedownin keikkakokoonpanossa soittaen kontrabassoa aina silloin kun messissä on Tokela Melrose -yhtyeestä.

Jarkka Rissaselta ja Sons Of The Desert -yhtyeeltä ilmestyi viime syksynä sykähdyttävä instrumentaalilevy, moni-ilmeinen ”Tone Hut”. Tänä kesänä kitaristi nähdään Pepe Ahlqvistin ja Seppo Rautevan kanssa ainakin Savonsolmu Beach & Blues Partyssa.
Kosketinsoittaja Pekka Gröhn vaikuttaa Raittisen ohella Wentus Blues Bandin nykykokoonpanossa ollen mukana Kokkolan poikien kukonlaululla, ”Family Meeting”. Alex Parkissa ei nähdä Pekkaa päällekkäisyyden takia, mutta ei hätiä. Tuuraajana ylälavalle tepastelee kosketinsoittaja Hillel Tokazier, joka on tehnyt yhteistyötä Raittis-Eeron kanssa vuodesta 1969; mm. Help, Rotox, Ball ja Boxcar. Eeron & Hillen 50 -luvun rock’n’rollia sisältänyt pitkäsoitto ”Good Rockin’ Tonight” ilmestyi vuonna 1976. Albumista löytyy päivitetty, Bluelight Recordsin julkaisema cd-painos, joka on jatkettu Ball -yhtyeen ensi Hi-Hat singlellä ja Boxcarin erinomaisella albumilla ”Necktie Party”.
 
Laulaja/viulisti/lauluntekijä Ninni Poijärvi on maamme eturivin mimmejä, joka oman soolouransa ohella on uskomattoman aktiivinen, moneen ehtivä muusikko. Club For Five -a capella-laulukvartetista jokunen vuosi sitten omille teilleen lähtenyt nainen on tehnyt soittohommia mm. Lännen-Jukan (J. Karjalainen), Seppo Valjakka & Friendsin sekä bluegrassiin siirtyneen Erinin riveissä. Ninni Poijärveltä on ilmestynyt tähän mennessä kolme omaa levyä; ”Viideltä”, ”Vapaapäivä” ja aiemmin mainittu, mukavasti radiossakin soinut ”Virta”. Soolomateriaaliaan nainen esittää omalla nimellään kulkevan akustisen trion kanssa. Heinäkuussa ryhmä suuntaa kahden viikon esiintymismatkalle Pohjois-Amerikkaan, Minnesotaan.

Poijärvi työskentelee lähes aina kitaristi/laulaja/lauluntekijä Mika Kuokkasen kanssa. Ninni & Mika yhdessä ja erikseen edustavat kovinta mahdollista musiikkiosaamista niin laulullisesti kuin soitannollisestikin, joten useat erilaiset levytysvierailut ja -projektit ovat pariskunnalle arkipäivää. Kuokkanen operoi myös soolonimellä KKane, jonka ylistetty kakkosalbumi ”From the Eastwing” ilmestyi huhtikuussa. Poijärvi ja Kuokkanen kuuluvat myös maineikkaaseen Hoedown -bändiin, jolta on puolen vuoden sisällä julkaistu MuFarangin kautta peräti kaksi albumia; ensimmäinen, pitkään odotettu debyytti ilmestyi viime joulukuussa ja Tokelan kanssa levytetty kakkoslevy ”Honky Tonk Merry-Go-Round” sai päivänvalonsa keväällä. Helsinkiläisessä Juttutupa ravintolassa kantri-rokkibändin isännöimistä musiikki-illoista on tullut jo käsite!



Ninni Poijärven triokokoonpanon se kolmas, mutta tärkeä lenkki on Olli Haavisto, joka on maailmanluokan velho erilaisten kitarasoitinten parissa. Mies on tuttu monille musiikinystäville mm. Vanha Isäntä, Jim Pembroke, J. Karjalainen, Eero, Jussi & The Boys, Tuomari Nurmio, Dallas Wayne, Band ’O, Mike Westhues ja Hoedown -yhteyksistä, mutta hiukan kärjistäen sanon, että eipä taida Suomesta löytyä montakaan viime vuosina vakavasti tehtyä kantri- ja roots-levytystä, johon ei olisi Haavistoa pyydetty. Olli on monitaitoinen musiikin ammattimies, muusikko/tuottaja/äänittäjä, jonka oma esikoisalbumi, kriitikoiden kehuma ”Pysäkkimusiikkia” (2002) saanee jatkoa lähitulevaisuudessa.

Greetings From Woodstock -keikka käynnistyy akustista roots -musaa soittavan Ninni Poijärvi trion osuudella. Sitten areenalle kapuaa lisää soittoniekkoja ja sen täyttää Eero Raittisen luotsaama The Noisy Kinda Men lopulta laajempana ja kauniimpana kuin koskaan aiemmin. Musiikillisesti tarjolla on monipuolista juurihoitoa, jossa jokaisella mestarilla on soitannollisesti tilaa ja oma tärkeä roolinsa. Meikäläisen odotukset ovat tosi korkealla, koska rankkaan joukkion levyjulkistamistilaisuuden yhdeksi parhaimmista keikoista mitä olen koskaan kokenut!



Eero Raittinen – laulu / Ninni Poijärvi – laulu, viulu, harmonikka / Mika Kuokkanen – kitara, laulu /
Jarkka Rissanen – kitara / Olli Haavisto – pedal steel, dobro / Hillel Tokazier – kosketinsoittimet /
Tom Nyman – basso / Janne Haavisto – rummut







(teksti: Hara Järvinen / Rauma Blues-kuvat: Ville Kujala)

Micke Björklöf & BlueStrip

www.bluestrip.net

Micke Björklöf & BlueStrip on kovalla uurastuksella ja keikkailulla noussut arvostetuimpien kotimaisten joukkoon. Blues- ja rootsmusaa soittava bändi on esiintynyt lukuisten klubikeikkojen ja kotimaisten bluesfestareiden kuten Puistoblues, Rauma Blues ja Imatra Big Band Festivalin lisäksi mm. Skandinaviassa ja Virossa. Viimeksi Lahdessa bändi nähtiin vuosi sitten (Jazztorilla) laajennetulla kokoonpanolla taustalaulajien ja puhaltajien kera.

Micke Björklöf ja Seppo Nuolikoski perustivat Tres Amigos -yhtyeen Kauhavalla 90 -luvun alussa. Rumpali Teemu Vuorela liittyi remmiin vuonna 1993. Sittemmin siitä muodostui nykyinen BlueStrip -yhtye. Nimi vaihdettiin vuonna 1997, jolloin debyyttialbuminsa ”From Four Until Late” näki päivänvalon. Kahdeksan piisin omakustanne on jälkikäteen kuunnellen yllättävän kova näyttö silloin vielä tuntemattomalta bändiltä. Vaikka biisit ovat aika tunnettuja bluesklassikoita, kundeilla oli selkeästi omaakin annettavaa ja mikä parasta, tyylitajua lopullisessa toteutuksessa. Eipä ihme, että tämän jälkeen bändi levytti maineikkaan Bluelight Recordsin huomassa.

Micke Björklöf & BlueStrip on julkaissut tähän mennessä neljä pitkäsoittoa; uusin ”Whole ’Nutha Thang” äänitettiin viime vuonna Lontoossa. Tuottajana toimi Neil Brockbank, joka on ansainnut meriittejään mm. Nick Lowen ja Bryan Ferryn kanssa. Vierailijana oli messissä mm. pianisti Geraint Watkins (mm. Ballham Alligators sekä Dave Edmunds/Nick Lowe -kytkökset). Albumi sisältää kansainvälistä tasoa olevaa roots-musiikkia, josta vastaavat bändin biisinikkarit Ville Leppänen ja Seppo Nuolikoski. Lopputulos on täysipainoinen kokonaisuus, jossa on sulavasti käytetty mm. blues-, soul- ja kantriaineksia. Tyylillisesti liikutaan hiukan jossain Little Feat -bändin maastossa. BlueStripin soittosoundiin antaa lisänä pikantin, omaleimaisen mausteensa Timo Roiko-Jokelan hallitsema vibrafoni, joka on poikkeuksellinen instrumentti bluesilmaisussa.

Kitaristi/laulaja Lefty Leppänen rankataan yhdeksi Euroopan kovimmaksi sliden taitajaksi. Micke Björklöf on Leppäsen kanssa tehnyt Micke & Lefty -nimellä myös akustisen levyn ”Big Bag”. Proggiksen aktiivinen keikkakokoonpano tunnetaan nimellä Micke, Lefty & Chef (Miikka Kivimäki). Leppäsen Ville luotsasi ennen BlueStripiin liittymistä ja välillä rinnankin mainiota Keystone Cops -ryhmäänsä, tekee yhteistyötä Kojon kanssa ja Rumba -lehdestä (nro 12/08) äkkäsin, että mieshän kuuluu myös tuliterään kantrivaikutteiseen rock-comboon, Retrounit. Solisti Björklöf toimii omalla tahollaan Bluestone -kitaristi Matti Loppelan kanssa parin vuoden ikäisessä blueskvintetissä, The Lumberjacks. Vastaavasti bassohirmu Nuolikoski operoi vaasalaisessa Heart’n’Bones -yhtyeessä ja järjestelee soittamistensa ohella Halloween Blues -tapahtumaa. Joukkion vikkelin mies hän on ainakin siinä mielessä, että on jo esiintynyt Lahti Blues & Roots -tapahtumassa; silloin Seppo bassotteli lämpimän vastaanoton saaneessa Riverdale Blues Bandissä.
 
Micke Björklöf - laulu, huuliharppu, kitara /  Ville Lefty Leppänen - kitara, laulu / Timo Roiko-Jokela - lyömäsoittimet, vibrafoni / Seppo Nuolikoski - basso, taustalaulu / Teemu Vuorela - rummut



(teksti: Hara Järvinen)

The Siberian Blues Huskies

www.myspace.com/siberianblueshuskies

The Siberian Blues Huskies on omailmeinen perusbluesyhtye, joka kasattiin Helsingissä v. 2006. Jimmy Bluesman Lawsonin säestysbändijämistä syntynyt ryhmä luottaa Peter Greenin Fleetwood Mac -pohjaiseen poljentoon. Ohjelmistoon on lisätty hiukan rock’n’roll- ja soulaineksia. ”Siberian Hurtat” ovat saaneet aktiivisella keikkailullaan kosolti uusia ystäviä ja onpa livekuntoa käyty esittelemässä Saksassa asti.

Yhtyeen ensilevytys, ”Doggy Style” -Ep sisältää yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vain omatuotantoa, mutta keikkatilanteissa kuullaan lisäksi legendaarisia, harkiten poimittuja blueshelmiä 50-, 60- ja 70 -luvuilta. Setti sisältää mahdollisesti parin Fleetwood Mac -lainan ohella piisejä artisteilta kuten Eddie Taylor, Freddie King, Smokey Wilson, Albert King, Elmore James ja Frank Frost. Blues Huskiesin konstailematonta ja ulospäin suuntautunutta soittoa on aina ilo kuulla; nelikko hallitsee maittavasti kaupunkibluesvaikutteisen ilmaisunsa!

The Siberian Blues Huskiesin kokoonpano on kesäkuussa muuttunut! Ennakkoon käsiohjelmissa mainittu Jouni Kallenautio on jäänyt pois. Hänet korvaa aiemminkin bändissä tuurauksia tehnyt heinolalaislähtöinen kitaristi/laulaja/biisintekijä Taneli Tuovinen, joka keikkailee aktiivisesti myös oman SweetSpot -bluesryhmänsä kanssa. Huskiesin tunnetuin jäsen on kitaristi Dave Floreno (ex- Dave’s Special), joka vaikuttaa edelleen Erja Lyytisen bändissä. Erjalta ja Davidelta on ilmestynyt myös duo -levytys ”It’s A Blessing” (’05). Biisintekijänäkin kunnostautunut Floreno on musiikin monitoimimies, joka on ehtinyt tutustua äänittäjän ja tuottajan rooleihinkin. Rytmiryhmän soittamisista en tiedä mainita kuin sen, että basisti Topi Karvosen ja rumpali Kari Haakanan komppi kuulostaa hyvältä ja on hitsautunut saumattomasti yhteen.

Lahden keikka on virallinen julkistamistilaisuus tuliterälle Siberian Blues Huskiesin pitkäsoitto cd:lle. Sen julkaisee muusikko/tuottaja/äänittäjä Kaitsu Jauhiaisen johtama Back Beat -merkki. Alex Parkissa uutuuslevyä on tietysti myynnissä, kuten myös kaikkien muidenkin Blues & Rootsissa esiintyvien artistien/esiintyjien äänitteitä. Siellä on mahtava tilaisuus hankkia mielenkiintoisia levyjä tarkempaa tutustumista varten!

Taneli Tuovinen – laulu, kitara / Davide Floreno - kitara, slide, laulu / Topi Karvonen - basso
Kari Haakana - rummut, lyömäsoittimet



(teksti: Hara Järvinen)

Jo’ Buddy & Down Home King III

www.jobuddy.com

Jo’ Buddy & Down Home King III on kahden miehen sähköinen bändi, joka ammentaa rouhevasti bluesinalkulähteiltä ja osittain samoista elementeistä kuin Hill Country blues -tyylille on ominaista; esimerkkinä Fat Possum -levylafkan monet artistit. Jussi ”Jo’ Buddy” Raulamon hyppysissä sähkökitarasta otetaan biiseihin tarvittavat bassot, rytmit ja soolot. Tämän päälle lyömäsoitintaiteilija Tyko ”Down Home King III” Haapala paiskii pelkistetyt, mutta hypnoottiset, mukaansa tempaavat rytmit. Kaksikon soitto on silottelemattoman raakaa, jopa rajua sekä duoksi yllättävän isoa kuulostaen kuin useampi soittaja olisi messissä. Raulamo on sielukas laulaja ja kitaristina erilainen siinäkin mielessä, että vahvistaa kitaransa aina Salora-putkiradion kautta, joka antaa instrumentin äänimaailmaan omat juttunsa. Jussi Raulamon tekemien piisien rakennuselementit löytyvät bluesista, countrysta, rock ’n rollista, soulista, jazzista, gospelista ja lopputuloksesta huokuu ymmärrys syvän etelän kulttuuria kohtaan (miten 41 -vuotias tamperelaiskundi on onnistunut sisäistämään tuon kaiken luontevasti?) Näiden asioiden summana – lisäksi ripaus Jimmy Reediä - kyseessä on poikkeuksellisen omintakeinen, jopa ainutlaatuinen kokoonpano maailmassa, joka nauttii jonkinlaista kulttiarvostusta mm. Amerikassa.

Viime kesänä Jo’ Buddy & Down Home King III esiintyi tuhansille ihmisille Los Angelesin lähellä pidettävillä Doheny Blues Festivaaleilla mm. John Fogertyn ja Al Greenin ohella. Suomi-bluesia varta vasten eturiviin olivat tulleet ihastelemaan mm. Canned Heatin Larry Taylor ja Fabulous Thunderbirdsin Kim Wilson.
Jo’ Buddy & Down Home King III:n debyyttialbumi ”Grits And Rattles” (2006) on tänä päivänä tarjolla yhtenä kuunteluvaihtoehtona Finnairin ja Virgin Airlinesin lennoilla matkustaville ihmisille. Musiikkibisneksen kannalta saavutus on ehkä mitätön, mutta nykyaikana valaa uskoa, ettei musiikin tarvitse olla yhtä vain isoimpien, kansainvälisten yhtiöiden kauraa, jotta levy ja sen sisältämä musiikki pääsee esille. Levyn julkaissut Ram-Bam Records on Jussi Raulamon luotsaama pienlevy-yhtiö, jonka kautta myös Groovy Eyes -cd:t ovat saaneet päivänvalonsa kuten myös keväällä ilmestynyt, Jo’ Buddy & Down Home King III:n kakkoslevy, ”Whole Lotta Things To Do”. Se onkin tekijöilleen täyspotti. Albumi on saanut useissa arvosteluissa ympäri maailmaa viidestä tähdestä sen täydet viisi, soinut eri radiokanavilla ja tuonut kaksikolle tärkeää medianäkyvyyttä.

25 -vuotistaitelijajuhlaansa viettävä Jussi Raulamo on varmaankin persoonallisin (blues)muusikko maassamme. Taiteellisiin kompromisseihin mies ei ole ikinä sortunut, vaikka tiukka, oma musiikillinen linja on saattanut pahimmillaan tietää jopa nälkää. Kitaristi/laulaja muistetaan sellaisista bändeistään kuten One O’Clock Humph, Groovy Eyes ja Tiny Tones, joiden levyt ovat hankkimisen arvoisia. Lisäksi mies on vuodesta 1996 alkaen keikkaillut soolonimellä Jo’ Buddy. Harva täkäläinen juurimusa-artisti on saanut kokea taipaleellaan yhtä paljon suitsutusta ja arvostusta kuin Raulamo. Miehen puolestapuhujiin kuuluvat useat tunnetut muusikot, esim. Junior Watson (ex. Canned Heat) ja Wilko Johnson (ex. Dr. Feelgood). Pitkään Jussi pysyi pienten piirien tuntemana muusikkona, mutta viime aikoina Jo’ Buddyn noususuhteinen ura on todella lähtenyt lentoon!
 
Rumpali/lyömäsoitintaiteilija Tyko Haapala tunnetaan myös bluespiirien ulkopuolella räppitouhuistaan. Frankly Irrationalina, tätä nykyä englanniksi Frank -nimellä operoiva sekä Tykopaattina suomeksi räppäävä heppu nauttii huikeaa arvostusta myös omillaan. Hip-hop rytmejä ei Alex Parkissa toki kuulla, vaan Haapala mättää yleisön matkaansa maanläheisesti, turpeen tuoksuisella tatsillaan, Jo’ Buddyn rämistellessä sinisävyisiä sointujaan. Kannat kattoon! Siitähän bluesissa on vain kyse. Se on musaa meille ihan tavallisille ihmisille sukupuoleen ja säätyyn katsomatta, jotka haluamme elää ja viettää hauskaa, unohtaa arjen… tavata tuttuja ja bailata!



Jo’ Buddy – laulu, kitara / Down Home King III – lyömäsoittimet



(teksti: Hara Järvinen / kuva, Doheny Festival: Tapani Nero / kuva, Torvi: Jokke Hukkanen)

Mighty Four

www.mightyfour.com

Mighty Four tulee Järvenpäästä, Puistobluesin tyyssijoilta. Bändi temmeltää perin maittavasti amerikkalaisen rytmimusiikin juurilla. Jump bluesia kunnioittava orkesteri on julkaissut kaksi pitkäsoittoa, ”Swinging Like A Brickwall” (’05) ja ”Slugs, Thugs And Corn Jug” (’06). Ne antavat vakuuttavat näytöt kundien osaamisesta ja oma kappalemateriaali on täyttä tavaraa. Esimerkkinä toimikoon kakkosalbumilta, koko bändin nimiin kirjattu, ”Voodoo Queen”. Covereitakaan valittaessa ei ole kajottu ”itsestäänselvyyksiin”. Esimerkkinä olkoon vanhemmista ralleista Nappy Brownin ”Don’t Be Angry” ja tuoreemmasta lainamateriaalista vaikkapa Colin Jamesin ”Rocket To The Moon”. Ensilevyn painos on myyty loppuun. Jälkimmäisen cd:n äänitti ja tuotti kitaristi Davide Floreno ja vierailijana kuultiin mm. Erja Lyytistä.

Mighty Four -kitaristi Archie Hämäläinen on esiintynyt Lahti Blues & Roots -tapahtumassa useampaan otteeseen Doctors Orderin riveissä. Rumpali Kimmo Oikarinen toimii Mighty Fourin ohella nykyisin myös edellä mainituissa ”tohtoreissa”. Aiemmin kundi operoi Erja Lyytisen ja Davide Florenon kanssa Dave’s Specialissa. Päävokalisoinnin jakaa keskenään Ninty Nine & Half -kokoonpanossakin vaikuttaneet fonisti Pertti Palmu ja kontrabasisti Ari Berghäll.

Mighty Four on poskettoman svengaava liveakti, jonka tulkitsema 40- ja 50 -lukuinen rhythm & blues -musiikki villitsee herkästi kuulijansa. Keikkasetti koostuu omista ja joistakin lainabiiseistä tunnelmien vaihtuessa swingin ja bluesin kautta jopa ränttätänttäbluesiin. Livetilanteissa tyylikäs kvartetti on yleisönsä huomioiva ja ulospäin suuntautunut; soittamisen riemu välittyy lavalta aina paikalla oleville ihmisille.



Pertti Palmu – laulu, saksofoni, huuliharppu / Arto Archie Hämäläinen – kitara / Ari Berghäll – laulu, kontrabasso / Kimmo Oikarinen – rummut, taustalaulu



(teksti ja kuvat: Hara Järvinen)

Tarjolla kunnon musiikkia myös kotiin viemisinä, sillä pääkonsertissa on tuttuun tapaan
FENNICA RECORDSin myyntitiski!