Lahden Rytmin Ystävät ry
Lahti Blues & Roots RunoRock Tapahtumat
Galleria Kuvat Vieraskirja
Jäseneksi Linkit Yhteystiedot
Lahti-bändit Lähikuvassa Etusivu

Blues & Roots
Nähdäksesi vanhemmat listauksen, siirry valikosta uusimpaan Blues&Roots tapahtumaan.


 Lahti Blues & Roots 2009 / Klubi-illat (ke 23. - pe 25.9.)

Yleistä:

Klubi-illat antavat lisää väriä ohjelmakokonaisuuteen ja tarjoavat yleisölle edullisia vaihtoehtoja. Musiikillinen anti on tänä syksynä roots-painotteinen, mutta toki bluesia mahtuu mukaan. Edellisvuosista poiketen kaksi ensimmäistä klubia pidämme ravintola Teerenpelissä. Päädyimme ravintolapäällikkö Noora Kaakon kanssa bluegrass- ja kantrirocktunnelmiin, joista vastaavat Jussi Syren And The Groundbreakers ja Yawnmovers. Vastaavasti Torvessa tuttuun tapaan pitäydymme Mustosen Jartun hyväksynnällä bluestunnelmissa; housebändinä toimii tamperelainen J. Jyrkänkoski & Jam Bluesband ja vierailijana nähdään Elke Q Blue Moon. Toivottavasti koemme myös aiempien vuosien tapaan erilaisia jamisessioita. Livesoitot käynnistyvät ravintoloissa hyvissä ajoin (n. klo 22.00 – 22.30)! Kaksi ensimmäistä tilaisuutta toimii yleisölle ilman erillistä pääsymaksua, kolmannessa kerätään 4 euron suuruinen kolehti.

Tässä alla vähän tarkemmin, mistä on kyse…Tulkaapa pistäytymään ja nautiskelemaan!

terv. Hara Järvinen / RyRyn hallitus



Jussi Syren & The Groundbreakers

www.syren.fi / www.myspace.com/jsyren

ke 23.9. Ravintola Teerenpeli (Vapaudenkatu 20) Vapaa pääsy

Jussi Syren & The GroundbreakersJussi Syren & The Groundbreakers on soittanut omaa bluegrass-musiikkiaan ilman taiteellisia kompromisseja alkaen vuodesta 1995. Musiikkityyli on valtavan suosittua Yhdysvalloissa ja saamassa koko ajan jalansijaa sekä uusia ystäviä myös täällä koti-Suomessa. Vaikka musiikkityyli edustaa amerikkalaista kulttuuriperinnettä, se on vahvasti myös urbaania tätä päivää. Useimmat meistä ovat kuulleet ehkä tietämättäänkin Jussi Syren & The Groundbreakersin musiikkia television animaatiosarjassa ”Itse Valtiaat”, jossa mainiolla banjokuviolla etenevä instrumenttisävellys ”Wild Water Rag” oli suositun ohjelman tunnussävel. Yhtyeen esiintyessä ravintoloissa ja klubeissa ihan tavalliselle perusväestölle, meno on ollut poikkeuksetta katossa ja ihmiset viihtyneet. Näin kävi myös Lahti Blues & Rootsin pääkonsertissa vuonna 2005, jolloin yleisö suorastaan villiintyi, vaikka yhden mikrofonin ympärillä lauloi ja soitti akustisesti vain neljän pelimannin joukko.
Jussi Syren & The Groundbreakers on käynyt esittäytymässä myös Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa. Käytännössä homma yksinkertaistaen toimii seuraavasti: Kari Hella soittaa bassolla perusrytmin, jonka päälle Jussi Syrenin mandoliini, J-P Putkosen kitara ja Tauri Oksalan banjo kutovat verkon, mitä täydentää Jussin autenttinen vokalisointi ja bändijäsenten upea stemmalaulanta. Kari Hella käyttää sähköbassoa tyypillisemmän kontrabasson sijaan, mikä antaa omat vivahteensa Groundbreakers-soundiin. Muuten tyylipuhtaasta bluegrass-meiningistä on kyse, jossa on vaikutteita mm. kantrista ja bluesista. Bändi on taas erittäin ajankohtainen, eikä Lahdessa pitkään aikaan esiintynyt, joten päädyimme Teerenpelin Nooran kanssa kiinnittämään heidät festarin avausklubille. Jussi Syren & The Groundbreakers julkaisi näet maaliskuussa kuudennen albuminsa ”From Vyborg To L.A.” ja se on laadukkaan levykataloginsa täysipainoisin ja paras.

Jussi Syren & The Groundbreakersin ensialbumi ”Factories And Fields” ilmestyi vuonna 1999. Silloisessa kokoonpanossa vaikuttivat Syrenin ohella Jyrki Levä, Marko Vanhatalo, Juha-Pekka Putkonen ja Kari Hella. Kappalekokonaisuus on yhdistelmä omia, traditionaalisia ja hyvin poimittuja lainapiisejä, joista pitää mainita heidän bluegrass-sovitus Allman Brothers Bandin piisistä, ”Ramblin’ Man”. Levyltä löytyy myös Suomessa pitkään vaikuttaneen kantriukko Dallas Waynen kynäilemä, mutta itsensä levyttämätön ”We Could Use A Little Rain”. Seuraava pitkäsoitto ”The Verdict” sai päivänvalonsa vuonna 2002, jolla on se Tauri Oksalan säveltämä, äsken mainittu ”televisiohitti”. Lainamateriaali on jälleen huolella valittua, pääosin muista genreistä. Kokoonpanon miehistö oli asettunut jo nykyiseen muotoonsa. Kolmannella levyllä ”Sea Of Changes” (’04) ovat myös kaikki palaset kohdallaan. Yli puolet pitkäsoiton raidoista on omia, pääosin Jussi Syrenin tekemiä. Cover-osastosta on pakko mainita yksi suurista mielikappaleistani, The Youngbloodsin ”Darkness, Darkness”, joka pelittää loistavasti myös heidän näkemyksenään. Seuraava albumi ”Heartgrass” oli todellinen paukku, joka osoitti (viimeistään) käsittämättömän tyylitajun ja taidon ottaa lainamateriaali oikeasti haltuunsa. Levy on akustinen tribuutti HIM -yhtyeelle ja Neil Diamondin ”Solitary Man” -piisiä lukuun ottamatta sisältään vain Ville Valon tekeleitä. Kuulin projektista ensi kertaa muistaakseni levy-yhtiön Mika Myyryläiseltä, on pakko myöntää, että silloin käväisi mielessäni, että näinköhän bändi lyö kirveensä kiveen. Väärässähän mä olin… Näiden neljän Bluelight Records -albumin jälkeen, jotka saivat hyviä arvioita musiikkimediassa ympäri maailmaa, vaihtui levy-yhtiö toiseen kovaan kotimaiseen juurilafkaan, Goofin’ Recordsiin. Debyytti uudelle merkille oli ”Most Requested” (’07), joka sisältää uudelleen soitettuja versioita bändin suosituimmista omista kipaleista. Mukana on tietysti myös ”Itse Valtiaiden” tunnari. Musiikkihan on takuuvarmaa Groundbreakers -laatua, mutta asiaan vihkiytyneille, joilla kaikki pitkäsoitot hyllyssään ovat, ehkei ihan välttämätön hankinta. Käänteisesti, jos et taas omista yhtään albumia, oivallinen tapa saada läpileikkaus bändin materiaaliin. Viimeisin albumi on kevättalvella julkaistu ”From Vyborg to L.A.”, joka on mielestäni täysiosuma. Materiaalikokonaisuus ei heikkoa lenkkiä sisällä pääpainon ollessa omassa, uudessa tuotannossa ja lainat ovat oivallisesti valittuja ja toteutettu. J. Karjalaisen mittavasta sävelkynästä lähtöisin oleva ”Laura Häkkisen silmät” saa komean, englanninkielisen luennan (”The Ghost Of Laura Wilkins”) ja Jerry Jeff Walkerin tekemä ikivihreä ”Mr. Bojangles” arvoisensa version.

Jussi Syren & The Groundbreakers Jussi Syren & The Groundbreakers Jussi Syren & The Groundbreakers

Jussi Syren – laulu, mandoliini / Tauri Oksala – banjo, harmoniat / J.P. Putkonen – kitara, harmoniat / Kari Hella – basso, harmoniat

Sitten lyhyesti, mitä tiedän ja olen selvitellyt Groundbreakers -miehistön soittohistoriasta ja heidän musiikkitouhuistaan…

Jussi SyrenJussi Syren nauttii suurta arvostusta myös rock’n’roll-piireissä.  Viimeisin Jyssi Syren Rockabilly Revival -levytys ”Stayin’ On Top Of The Beat” on parin vuoden takaa. Maestro laulaa ja soittaa sähkökitaraa; Mika Railo on kontrabassossa ja Juha Kursi rummuissa. Edelleen aktiivinen bändi kumartaa Carl Perkinsin ja Charlie Feathersin suuntaan. Syrenin juuret löytyvätkin 50-luvun rock’n’rollista sekä Calbones -nimisestä koulupoikabändistä, joka aloitti soittohommat vuonna ’77.  Nuorukaiset tunnettiin pian nimellä Red Hot, joka teki myös EP-levyn Hi-Hat -merkille v. 1981. The Lake Mountain Country Boys oli puhdasoppinen bluegrassyhtye, joka sai alkunsa vuonna 1987 ja jonka riveissä Syren esiintyi mm. Yhdysvalloissa. Bändi teki omakustannesinglen ”Springtime Is Near” / ”Paul And Silas” vuonna 1990. Ainoaksi jäänyt pitkäsoitto oli ”Empty Mansions” (Bluelight Records 1993). Levytyskokoonpanossa soittivat Juhani ”Jussi” Syren, Jussi Matikainen, Marko Vanhatalo, Hannu Vanhatalo ja Ilpo Niiranen. Groundbreakers -yhtyeen Syren ja Vanhatalo perustivat vuonna 1995. Vaikka jälkimmäinen heppu jäi pois eka albumin jälkeen aktiivisesta keikkakokoonpanosta, on hän avustavana soittajana ollut mukana levytyksissä. Rock-a-billy hommien ohella Syreniä työllistää Ranch Riot -niminen, perinteiseen kantriin erikoistunut bändi, johon kuuluu laulusta ja kitaroinnista vastaavan Jussin lisäksi Lester Peabody (=Jussi Huhtakangas) pedal steelissa, Mika Liikari bassossa ja Mike Salminen rummuissa.

Jussi Syren

Groundreakers-kitaristi Juha-Pekka Putkonen aloitti rockabillykuvioissa 80-luvulla soittamalla kontrabassoa. 90 -luvun alussa instrumentti oli jo vaihtunut mandoliiniksi. Mies on vaikuttanut mm. The Berghall Mountain Boysissa. Siviilissä hän toimii kitaransoitonopettajana. Banjonsoittaja Tauri Oksalan musiikkikuviot alkoivat koulupoika-aikoihin kitaralla ja erilaisia rock-bändiviritelmiä syntyi. Sittemmin Tauri on vaikuttanut tex-mex-bändissä, Squeeze Box. Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella yhtye pääsi lämppäämään Suomen kiertueella ollutta kaksirivisenmestaria, Flaco Jimenezia. Tauri Oksala vaikuttaa banjonvarressa myös Waser Arar & North Statessa. Hänen soittoaan on kuultu useissa levytyssessioissa, esim. Acornin ”Here & There & Back” (’08) ja Jalankulkuämpärin ”Koska olen hyvä rouva” (’07). Lisäksi Oksala vaikuttaa laulajana a capella yhtyeessä, High Tyme Gospell Quartet. Siihen kuuluvat myös Jyrki Levä, Marko Vanhatalo ja Kari Hella. Jälkimmäinen herrahan on Groundbreakersin basisti. Siviilissä hän on kirkkourkujen rakentaja sekä omistaa oman levytysstudion (Audio Studios). Miehen soittomeriitteistä Susivatkain on itselleni entuudestaan tuntematon. Bändi teki joka tapauksessa EMI:lle seitsemänkymmentäluvun lopulla kaksi singleä ja lp-levyn, ”Pyromaani boogie” (’79). Musiikillisesti he ammensivat laajasti pop/rock-skaalalla ja vaikutteita oli käsitykseni mukaan kevyemmästä iskelmästä jopa progeen.

teksti: Hara Järvinen / live-kuva: Juha Tanhua


Yawnmovers

www.myspace.com/yawnmovers

to 24.9. Ravintola Teerenpeli (Vapaudenkatu 20) vapaa pääsy

YawnmoversYawnmovers on kantri-rockbändi, jonka debyyttialbumi ”Wrong Line” ilmestyi viime syksynä. Bändi luottaa omaan materiaaliinsa, josta vastaavat laulusolisti Taija Maatiala ja basisti Mikko Löytty. Levyn kokonaisuus on ehjä sisältäen sopivasti vaihtelua rokkaavammasta (”Hangover You”) meiningistä honky-tonk tyyppiseen (”Tap-Room Lady”) materiaaliin ja jopa tex-mexiä on mukana (”Sunlight Express”). Vierailijat ovat parasta a-sarjaa, mitä maastamme löytyy; mm. Ville Leppänen, Pepe Ahlqvist, Veli-Matti Järvenpää, Pekka Kuusisto, Olli Haavisto ja Nils-Aslak Valkeapää. Yawnmoversin keikkasetissä kuullaan omien lisäksi joitakin kantristandardeja. Vaikka kyseessä on selkeästi kantribändi, löytyy musiikista myös roots-/bluesaineksia, jotka livenä tulevat vahvemmin esille.

Mistä Yawnmovers sai alkunsa? Taija Maatialalla (laulu) ja Harri Raudaskoskella (kitara) oli sovittuna duo-keikka Hämeenlinnaan. Harri keksi idean, että olisi mukava saada lisäkitaristi matkaan. Heille suositeltiin Pop-jazz konservatoriosta Into Koposta. Keikan jälkeen kolmikko totesi musiikillisesti olevansa samoilla linjoilla tullen keskenään hyvin toimeen, joten ajatus bändistä syntyi. Harri tunsi sopivan basistin, Mikko Löytyn. Into puolestaan kyseli Pop-jazz konservatoriosta rumpalia löytäen Jani Auvisen. Kohta käynnistyivät viisikon treenit. Ensimmäinen keikka oli Juhannustanssit Harrinivassa, Muoniossa (’00). Siellä paikalla oli myös saksalaisen investointipankin edustajisto, joka valitsi paikkakunnan elämyslomakohteekseen. Yawnmovers sai yhteydenoton, sillä saksalaiset halusivat bändin viihdyttämään parhaita asiakkaitaan ja työtekijöitään syksyyn asti. Melkoinen sattuma, joka käynnisti säännöllisen keikkarupeaman Helsinki/Tampere-Muonio. Lappi-keikat antoivat kunnon potkun bändille. Oma soundi hahmottui sekä uusia kappaleita tuli tehtyä ja aktiivisesti treenattua.

YawnmoversEtelä-Suomen keikkapaikat alkoivat osoittaa kiinnostusta Yawnmoversia kohtaan. Kysyntää edisti osaltaan tuttavuus ja yhteistyö kantritanssijoiden kanssa, eritoten Pirkanmaan Linedancersiin. Yhdistyksen jäsenistä tuli vakiokävijöitä eri keikkapaikoilla ja uusia faneja alkoi tupsahdella muutenkin. Kitaristi Harri Raudaskoski kertoi, että hänestä on kahden-kolmen vuoden sisällä tapahtunut muutosta parempaan suuntaan, eikä kantria pidetä enää samalla tavalla kirosanana. Harri jatkoi tarinointiaan, että alkuvaiheessa tuli lähes poikkeuksetta joku henkilö keikan loputtua kertomaan, ettei olisi lähtenyt viettämään iltaa kyseiseen ravintolaan, jos olisi etukäteen tiennyt, että ohjelmasta vastaisi kantribändi. He olivat olleet kuitenkin positiivisesti yllättyneitä ja mielissään, että olivat saapuneet paikalle. Kantrimusa ei ole Suomessa kovin tunnettua ja sitä on tyylillisesti kovin monenlaista. Mutta jos omaa riittävän negatiivisen mielikuvan ja pelkkä ajatuskin tökkii, ehkä sitä todellista, omakohtaista kokemusta haluaa vältellä. Mä luulen, että ainakin musan ja ruuan kanssa tuo asenne jättää elämän muutamaa astetta köyhemmäksi. Uskon kantrin, bluegrassin, bluesin ja cajun/zydecon olevan musatyylejä, joita moni ei tiedä diggaavansa, mutta livetilanteessa osoittautuu mitä parhaaksi kaljamukin ja hyvän seuran yhteyteen. Kiteytettynä se onkin juuri noin; hauskaa iltaa ja hyvää fiilistä palvelevia sointukuvioita ja ääniä. Eikä musiikin tarvitse yleensäkään olla niin pirun vakava asia kuin useille meille asiaan vihkiytyneille, jotka tulemme ehkä hiukan yli tietäväisinä ja nirppanokkaisina paikalliseen pubiin vähän kuin konserttiin istua torottamaan. No, palataanpa Yawnmoversiin…

Yawnmoversin omakustanne ”Vana Vana” / ”I Just Hold You Tight” ilmestyi vuonna 2002. Kitaristi Into Koponen sai musiikkilehtorin viran Oulusta vuonna 2003 ja bändi tarvitsi uutta soittajaa. Pestin sai Harjun Jukka, joka ei ole nyt enää aktiivisesti bändissä, mutta on silloin tällöin mukana Yawnmovers-keikoilla. Into Koponen on messissä niin keikoilla kuin tulevissa haasteissakin. Kokoonpanoon kuuluu myös kosketinsoittaja Juhani ”Jussi” Vitikka.

Yawnmovers

Taija Maatiala – laulu / Harri Raudaskoski – kitara / Into Koponen – kitara / Juhani Vitikka – kosketinsoittimet / Mikko Löytty – basso, laulu / Jani Auvinen – rummut

Sitten lyhyesti ja pintapuolisesti Yawnmovers -miehistön taustaa ja nykyisyyttäkin…

Taija Maatiala osallistui voitokkaasti Vuoden Nuori Solisti-kisaan (v. ’90), jonka loppukilpailu käytiin Tampere-talossa. Toinen kisa, jonka hän voitti, oli Iskelmäprinsessa 1994. Toisena kappaleenaan hän esitti kisassa kantripiisin. Ykköstilan myötä ilmestyi single, ”Kuin tammivanhus” (”Strong Enough To Bend”) / ”Ruusuja ja neilikoita” (Warner Fazer ’95). Maatiala kertoi hurahtaneessa kantrimusiikkiin jo 17-vuotiaana ja esittäneensä esim. Hannu Karjalainen Groupin kanssa tanssilavoillakin mahdollisimman useita kantrilauluja. Taijalla on voimakas, matalahko lauluääni, joka sopii loistavasti kantrityyliin. Raudaskosken Harrin kanssa hän on tehnyt duo-keikkoja pubeissa, synttäreillä, kirkossa sekä bändillä rock-keikkoja. Naisella on ennenkin ollut kantribändiviritelmiä mm. Farmall, mutta rinnalle löytyivät vasta myöhemmin ne oikeat ihmiset. Nainen on osallistunut taustalaulajana Veli-Matti Järvenpään Tex-Mex Quintetin levytyksiin ja toiminut vierailijana Los Olvidados -bändin levyllä kuten myös Huojuva Lato -kantri/rockyhtyeen tallenteella ”Kesäheinää”.

Kitaristi Harri Raudaskoski on vuosia touhunnut juurimusan parissa. Rovaniemeltä kotoisin olevan kundin tärkeitä innostajia on mm. Nils-Aslak Valkeapää, joka oli perhetuttu, joka lp-levyjensä kera vaikutti Harrin musiikilliseen heräämiseen. Raudaskosken ensimmäinen bändi oli Rectum Group, joka soitti mm. Johnny Winteriä ja Dr. Feelgoodia. Armeijan jälkeen mies liittyi Taiskan taustabändiin ja teki ammattimaisesti myös laiva/ravintolakeikkaa. Ikaalisen soitinrakennuskoulussa hän tutustui haitaristi Veli-Matti Järvenpäähän, jonka kokoonpanoissa Zydeco Conjunto ja Tex-Mex Quintet soitti kitaraa aina vuoteen 1997 ollen mukana levytyksissä (”Särkijärven Bolero” -92, ”Tex-Mex Quintet” -94 ja ”Pitkä hehku” -95). Siviilityökseen Raudaskoski on viimeiset seitsemän vuotta korjannut ja modannut vahvistimia.

Kosketinsoittaja Juhani Vitikka on edellisen lapsuuskavereita sieltä Rovaniemen ajoilta. Jussi aloitti juniorina klassisella pianolla. Hän vaikutti 70-luvulla pohjois-suomalaisittain lähes legendaarisessa rock-bändissä Arcticus. Ravintolaympyröissä hän teki tanssikeikkaa 80-luvulla ja kuului myös Taiskan bändiin. Tänä päivänä mies asustaa Järvenpäässä ja toimii siviilissä Soundata Oy:ssä. Urkurina/kosketinsoittajana hän vaikuttaa kahdeksanhenkisessä funk-bändissä, Sentimeters, joka perustettiin 1999. Bändi esittää pääasiassa The Meters -yhtyeen tuotantoa, New Orleans -tyyppistä funkia, jossa mukana on mm. gospel-, ja jazz-aineksia. Ryhmä on esiintynyt mm. Puistobluesissa ja Imatra Big Band Festivaalilla.

Kitaristi Into Koponen aloitti musiikkiopiskelut 6-vuotiaana Kajaanin musiikkiopistossa. Hän valmistui soitonopettajaksi Helsingin Pop & jazz konservatoriosta vuonna 2000. Nykyisin Koponen toimii Oulun konservatoriossa sähkökitaran soitonopettajana. Freelancer-muusikkona mies on tehnyt yhteistyötä lukuisten eri artistien kanssa, esim. Heikki Silvennoinen, Pate Mustajärvi, Mikko Kuustonen, Essi Wuorela ja Hannu Leidén. Into Koponen kuului kiinteästi vuosina 1999-2002 Freud, Marx, Engels & Jungiin ja on mukana levyillä ”Paikkoi ja pleisei” ja ”Sattuipa hassusti matkalla Forumin”. Kun hän jäi Froikkareista pois, suositteli mies tilalleen Yawnmoversin Jukka Harjua. Koposen soittajaura jatkuu freelancerinä edelleen.

Basisti Mikko Löytty on viettänyt suurimman osan lapsuudestaan Namibiassa, Afrikassa. Isä toimi siellä lähetystyöntekijänä. Mikko on ollut vuosia kysytty soittaja ja meriittejä on vuosien varrella kertynyt paljon. Hän on vaikuttanut mm. Q Stonessa, Pepe Ahlqvistin Rolling Tumbleweedissa ja SF-Bluesissa. Yhteistyötä löytyy veljiensä Jaakon ja Sakarin lisäksi mm. Dave Lindholmin, Eero Raittisen, Heikki Silvennoisen ja Jarkka Rissasen kanssa. Mikolta on ilmestynyt myös kaksi mainiota sooloalbumia, ”Tänä iltana (’04)” ja ”Minkäs sille voi (’06)”. Häntä on työllistänyt vuodesta 2004 alkaen Remu & Hurriganes. Mikko Löytty vaikuttaa myös Open Eye Bandissa (harmonikassa Pale Saarinen, kitaroissa Varre Vartiainen, bassossa Mikko Löytty & rummuissa Anssi Nykänen), jonka mielenkiintoinen, proge-vaikutteinen ”Screaming Baby” (Presence Records) julkaistiin viime vuonna. Sessiovierailijat ovat Suomen parhaimmistoa kuten Marzi Nyman, ”Junnu” Aaltonen, Essi Wuorela ja Olli Haavisto. Bändi kuten levynsäkin ovat herättäneet huomiota eritoten Saksassa, jossa on aina kysyntää kunnon progressiiviselle rock-musiikille.

Jani Auvinen on arvostettu ja työllistetty lyömäsoittaja. Hän on vaikuttanut mm. Emmin bändissä ja Freud, Marx, Engels & Jungissa. Tänä päivänä Yawnmoversin ohessa Jani soittaa rumpuja SF-Bluesissa, Heikki Silvennoinen Bandissa ja Sami Saaren Triossa. Auvinen on tehnyt yhteistyötä lukuisten eri muusikoiden ja soittajien kanssa, vaikkapa Erik Valkaman, Sami Pitkämön ja J. Jyrkänkosken kanssa. 

teksti: Harri Järvinen


J. Jyrkänkoski & Jam Bluesband plus Elke Q Blue Moon + jamit

pe 25.9. Ravintola Torvi (Loviisankatu 8) liput 4 €

J. Jyrkänkoski & Jam Bluesband

www.jyrkankoski.com / www.myspace.com/jyrkankoski

Tamperelainen J. Jyrkänkoski & Bluetone on ansainnut kovan keikkaesiintyjänmaineensa puurtamisella ja reippaalla, välittömällä lavakäyttäytymisellään. Yhtyeen potentiaalin hoksasi Lahdessa Torven ohjelmavastaava Jarttu Mustonen, jonka jälkeen Jyrkänkoski on käynyt monta kertaa viihdyttämässä meitä bluespainotteisella ohjelmistollaan. Mainio juttu! Homma on toiminut todella mallikkaasti, joten olemme pidemmän aikaa yhdistyksen puuhaihmisten kesken kaavailleet, että yhtye täytyy saada myös Lahti Blues & Roots -tapahtumaan. Keväänä soittelin Jyrkänkosken Jannelle, kysellen, että mikä on meininki. Hän kertoi, että on myös uusi, vielä rootsimpi kokoonpano Jam Bluesband, eikä enää emmitty yhtään. Ai että miksi ei?! Ensimmäiseksi, kokoonpano ei ole vielä esiintynyt Lahdessa. Itse asiassa, yhtään samaa soittajaakaan maestron lisäksi ei ole aiempaan Bluetoneen nähden. Toiseksi, bändiläiset on erittäin joustava järjestävälle taholle mm. soittoaikojen ja muiden teknisten asioiden suhteen antaen käyttöön omaa laitteistoaan jamien ajaksi. Mutta olennaisinta on, että perinteitä kunnioittava bluesbändi hallitsee sektorinsa hyvin. Näillä eväillä sopivampaa housebändiä en löytäisi mistään, vaikka heidät tulisi yhtä lailla esitellä pääkonsertissa. J. Jyrkänkoski & Jam Bluesband on tehnyt omien keikkojensa lisäksi yhteistyötä kovien vierailijoiden kanssa, kuten esimerkiksi Jukka Gustavsonin ja Pepe Ahlqvistin. Tuuraajina on bändin keikoilla nähty esim. Mikko Löyttyä ja Jani Auvista.

Jukka Mäkinen – laulu, kitara, huuliharppu / Janne ”J.” Jyrkänkoski – kitara / Teemu Hanski – basso / Janne M. Salo – rummut

Lyhytoppimäärä Janne Jyrkänkosken musiikillisista toilailuista…

Janne JyrkänkoskiKitaristi Janne Jyrkänkoski on syntynyt vuonna 1965, jonka nuoruusvuosien kitaraidoli oli Albert Järvinen. Raulamon Jussi muisteli, että Jyrkänkoski oli jo teininä erittäin lupaava kitarasankari. Jannella oli kavereidensa kanssa suomenkielistä rokkia soittanut pumppu, Linda Lou. Erään bändiskaban tuomaristossa istunut Costello Hautamäki huomasi Jyrkänkosken rock-kitaristilahjat ja puhui kundille paikan Sleepy Sleepersiin, kun itse lähti bändistä. Silloin elettiin kai vuotta 1983, jolloin Sleepareissa vaikuttivat Mato Valtonen, Sakke Järvenpää, Tiina Tiikeri, Devil Virtanen, Pitkä Lehtinen ja Harri Kinnunen. Jyrkänkoski kuului bändiin vajaat kaksi vuotta. Sitten hän liittyi Karanteeri-orkesteriin, jossa meni seuraavat pari vuotta. Sitten Nuket -yhtyeen kanssa näki päivänvalonsa lp-levy, ”On maantiellä matkaa” (’88). Pari vuotta myöhemmin Siekkisen Ilari ja Jyrkänkoski perustivat Hangover -yhtyeen, joka teki singlen, ”Night Of The City”. Janne Jyrkänkoski liittyi Jussi Alangon Alligaattorit orkesteriin vuonna 1993, jossa vaikuttaa yhä tänä päivänäkin. Ensialbumi ”J. Alanko & Alligaattorit” ilmestyi 1995. Siekkisen kanssa Jyrkänkoski perusti Illu & ALV-bändin vuonna 2000. Sitten syntyi Colme Cowboyta Unplugged ja pian sai vuoronsa Hurrygames coverbändi, joka keskittyy nimensä mukaisesti Hurriganesiin. Viimeiset kolme bändiä ovat edelleen toiminnassa ja keikkakunnossa.

Jyrkänkosken Janne perusti Bluetonen vuonna 2003. Siinä mies pystyi soittamaan sitä, mistä eniten tykkää: kunnon bluesia ja bluesrockia. Bändin kokoonpanoon kuuluivat hänen lisäkseen Kai Hyttinen (laulu, kitara), Mikko Kostiainen (basso) ja Marko Seppä-Murto (rummut). Omakustannesingle ilmestyi samana vuonna ja pitkäsoitto ”Bad Day (But The Life Is Good)” 2005. Albumi on tehty huolella ja tutustumisen arvoinen. Sen äänitti ja miksasi Jussi Alanko. Levyllä vierailivat mm. Costi Hautamäki ja The Bad Ass Horns. Piisimateriaali on valtaosin omaa, Jyrkänkosken ja/tai Hyttisen tekemää. Lainoista mainitsen ”Futher Up On The Road” ja ”Roadrunner”. Jälkimmäiseen on tehty tyylikäs ja omintakeinen, todella onnistunut sovitus, johon mukavan potkun antavat puhaltimet ja Kemppisen Janin soittamat urut. Janne Jyrkänkoski vaikuttaa tätä nykyä myös Rockin’ Cocks -nimisessä yhtyeessä ja tuoreimpana syksyllä Torvessa ilotteleva J. Jyrkänkoski & Jam Bluesband.

Janne Jyrkänkoski

Sitten maestron soittokumppaneista …

Janne JyrkänkoskiKitaristi/laulaja/huuliharpisti Jukka Mäkinen on pyörittänyt kolme vuotta Down Home KIVI-klubia Tampereella ja toiminut samalla keulahahmona mainiossa Wang Dang Dudes -yhtyeessä, joka on säestänyt esim. Jimmy Lawsonia, Doug Jay:tä ja Eero Raittista. Mäkinen on pitkänlinjan musiikintallaaja, joka kuului rockin SM -kilpailut v. 1977 voittaneeseen progebändiin, Sukellusvene, jonka ”Vesi ja lintumusiikkia” (Love Records v. ’79) julkaisun jälkeen seurasi bändin vaihto Lappeenrannan Lasi&Nyrkkeilyyn (”1. erä”, Kompass Records ’82). Blue Groove -yhtyeen myötä Mäkinen suuntasi takaisin kohti bluesin maailmaa vaimonsa Jamien kanssa. Slide-kitara on laulanut klubi-illoista aina Puistobluesiin asti. Suurimmat yleisönsä Jukka Mäkinen lienee kuitenkin kerännyt päivätyössään tv-ohjaajana. Varsinkin maalaiskomediat ”Peräkammaripojat” ja ”Mooseksen perintö” ovat maistuneet meille suomalaisille yhtä hyvin kuin Fred McDowellin blues Jukalle.

Janne JyrkänkoskiBasisti Teemu Hanski vaikuttaa Jyrkänkosken lisäksi tamperelaisessa beat-rock’n’roll -bändissä, The Satellites.

Janne SaloRumpali Janne Salo työskentelee lyömäsoitinharrastuksensa parissa siviilissäkin maahantuojan roolissa. Tuotemerkkinä ovat Bosphorus-symbaalit. Soittopuolella hän on vaikuttanut mm. Julkiset Menot -bändissä. Hän on operoinut pitkään rumpalinpestissä Crawfish Kingsissä, joka esiintyi myös Lahti Blues & Rootsissa (v. ’06) hyvällä menestyksellä. Tätä nykyä mies soittaa myös Harri Marstion Triossa.

Jyrkänkosken bändiin kuuluu myös huuliharpisti Veijo Airaksinen, joka ei Torveen nyt pääse. Joka tapauksessa hänkin on parin sanan arvoinen; mies on toiminut mm. tamperelaisessa kantribändissä, Honky Tonk Union laulaen, soittaen akustista kitaraa ja huuliharppua. Vuonna 1993 perustetun kokoonpanon ensialbumi ”Kypsät naiset” julkaistiin helmikuussa 1999. Veijo Airaksinen ja Jukka Mäkinen ovat tuttuja ilmestyksiä tamperelaisravintola Huurupiilon jami-illoissa, jotka ovat suosittuja niin yleisön kuin muusikoiden keskuudessa. Melkein käy katteeksi, kun Lahdessa ei ole vuosiin ollut säännöllisiä jamitilaisuuksia, mutta saas nähdä syksymmällä, mihin muotoon tulee asettumaan Kujalan Villen ideoima ”Akustinen klubi” Torvessa.

Elke Q Blue Moon

Elke Q Blue MoonElke Q Blue Moon on paikallinen roots-bändi, joka sai alkunsa Blues & Roots -jameissa vuonna 2003. Seuraavana vuonna heidät nähtiin pääkonsertissa ja ovat toki keikkailleet muuallakin, mm. Savonsolmu Beach & Blues Party, Ruska Blues ja Kaavi Blues. Miehistön koostumus on muuttunut noista ajoista ja bluesin kylkiäisiksi tullut lisää soul- ja muita juurimusavaikutteita. Pakko on uskoa musiikin parantavaan voimaan, sillä perustajajäsen Satu Kakon (a.k.a. Elke Q) vaikean ja pitkällisen sairauden takia hiljaiseloaan viettänyt bändi on taas valmis heittäytymään meille roots-ihmisille. Toivotamme sydämellisesti heidät tervetulleina takaisin!

Elke Q Blue Moon tarjoaa puolittain akustisen setin, jonka soitinarsenaaliin kuuluu mm. harvemmin näissä yhteyksissä kuultu cajon-rumpu (laatikkorumpu), joka mahdollistaa mielenkiintoisia rytmityksiä. Perinteisen blues- ja juuriosaston ohella saatamme kuulla piisejä Tom Waitsin tai OutKastin ohjelmistosta. Satu Kakolla (laulu), Timo Kakolla (kitarat), Frans Winsténillä (basso) ja Kenneth Oilingilla (rummut) on polte päästä pitkästä aikaa Torven lavalle tulkitsemaan rakastamaansa musiikkia ja aktivoitua uudestaan keikkarintamalla.

Satu Kakko - laulu / Timo Kakko - kitarat / Frans Winstén - basso / Kenneth Oiling - cajon-rumpu, rummut

Satu KakkoSatu Kakko lauloi ensi kertaa julkisesti Chicago Overcoatin jäähyväiskeikan vierailijana (Raumalla ’80). Satu oli tullut tutuksi paikallisille, vanhemman kaartin bluessoittajille autotallissa pidettyjen bluesjamien rumpalina ja Timpan vaimona. Miehensä kanssa hän on tehnyt yhdessä myös duo -keikkaa ja kierrelleet soittamassa mm. Saksassa paikallisten roots-bändien kanssa.

Timppa Kakko tuli tunnetuksi Chicago Overcoatin riveistä. Bändin toiseksi kitaristiksi hän liittyi keväällä 1976 laulaja/huuliharpisti Pepe Ahlqvistin ja kitaristi Jaska Heinosen armeijan loputtua. Rumpalin tontistahan vastasi Rossin Roope ja bassonvarressa oli Pesosen Risto. Pianisti Lasse Maatala liittyi yhtyeeseen vuonna 1977. Love Recordsilla ilmestyi kaksi lp-levyä, ”Chicago Overcoat” (’78) ja ”Eyesight To The Blind” (’79). Bändin hajottua 1980, Timppa ei jatkanut näkyvästi soittajanuraansa ennen Elke Q -viritelmiä, mutta täällä kotikonnuillaan tiedettiin innokkaana jamisoittajana. Mitä arvostan suuresti, on seikka, että mies on pyyteettä auttanut ja tukenut useita nuoria kitaransoiton harrastajia.

Frans Winstén on musiikin maisteri; sähköbasson ja -kitaran, kuten myös rumpujen soitonopettaja Wellamo-opistossa. Soittajana hän on vaikuttanut mm. Jean S. -bilebändissä, Riku Niemen johtamassa KULKE-bigbandissa kuin myös kvintetissä ja Satu Lagerantzin-kvartetissa.

Rumpali Kenneth Oiling on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa musiikkirikkaassa kasvuympäristössä ja imenyt kiinnostuksensa rytmimusiikkiin jo äidinmaidossa. 80-luvulla hän soitti rokkia Aino-yhtyeessä. Sittemmin hänellä on ollut toimintaa freelancerina eri yhtyeiden kanssa kevyestä musiikista jazziin. Tyylitajuinen ja todella teknisesti lahjakas lyömäsoittaja on kyseessä.

teksti: Hara Järvinen


hosted and updating by Medialukko Oy | web design by Delonet