Lahden Rytmin Ystävät ry
Lahti Blues & Roots RunoRock Tapahtumat
Galleria Kuvat Vieraskirja
Jäseneksi Linkit Yhteystiedot
Lahti-bändit Lähikuvassa Etusivu

Blues & Roots
Nähdäksesi vanhemmat listauksen, siirry valikosta uusimpaan Blues&Roots tapahtumaan.


Lahti Blues & Roots

Palaute by Elina Rantalainen
Lahti Blues & Roots päätapahtuma 22.9.2012 Torvi/Tirra

Ismo Haavisto One Man Band
Ismo Haavisto on tuonut vahvasti vuosien varrella osuutensa Lahti Blues & Rootsiin erilaisilla kokoonpanoilla, mutta tällä kertaa kannettavaksi annettiin illan avaajan tehtävä – soolona! Voisi sanoa, että Blues & Roots koki ”laman kouran” omalla tavallaan tilaremonttihaasteiden kautta ja joutui mahduttamaan melko ison tapahtuman Lahden bändien kehtoon Torveen. Torvi/Tirra kompleksi istui kuitenkin bluesin nenään kuin nakutettu ja todelliset musiikin ystävät saapuivat kokoontumispaikasta huolimatta myös tänä syksyisenä iltana hämärään saliin kuuntelemaan sydämiä ja sieluja voitelevaa roots- ja bluessoitantaa.

Miesvoittoinen yleisö oli alkuillasta koolla kuuntelemassa Haaviston akustisia tulkintoja bluesstanuista sekä omista kappaleista. Alusta alkaen oli selvää, että tämän vuoden Blues & Roots olisi akustisempi ja intiimimpi kuin aiemmin suurissa saleissa. Tuntui siltä, kuin olisi matkalla musiikin oleellisimpaan – muusikkoon, soittimeen, tarinaan ja heitä hiljaisena kuuntelevaan yleisöön.

Haavisto täytti karismallaan ja monipuolisella tarjonnalla lavan ja monesta suomalaisesta artistista poiketen, myös tarinoi biisien välillä. ”Eli otetaan bändin uusi jäsen, toi vasen jalka”, sai yleisön hymyilemään ja naureskelemaan toisilleen. Tosiaan, soolona on irrotettava kaikki mahdollinen irti yhdestä miehestä. Suomalainen yleisö on tuttuun tyyliin hitaasti lämpiävää, mutta Haaviston setin loppupuolella viimeistään ”Dirty Dozen” saa yleisön repeämään mukaan musiikkiin. ”Kova veto”, kuului yleisöstä Haaviston lopetettua.

Elke Q Stomp
Yläkerrassa Tirran illan soitannan korkkaa lahtelaisen pariskunnan Satu ja Timo Kakon Elke Q Stomp. Elke Q Blue Moonin kvartetti on aiemmin vieraillut Blues & Rootsissa, mutta tällä kertaa on tarjolla pariskunnan duokokoonpano, jossa Satu soittaa lyömäsoittimia ja laulaa, Timon soittaessa kitaraa.

Vahvimpana mielikuvana duosta nousee Satun sielukas laulu ja kokonaisuuden puhdas alkukantaisuus ja afroamerikkalaiset piirteet. Hiljaisimmat kappaleet olivat pehmeitä ja melkein hukkuivat herkkyydellään tilaan. Puolivälissä tuntuu kuitenkin siltä, että combo sähköistyy ja herää henkiin, akustisuudesta huolimatta soittoon tulee voimaa ja vahvempaa kerrontaa. Yleisöstä kuulunut sana ”persoonallinen” kuvaa erinomaisesta pariskunnan duoa ja soittoa, varmasti mieleenpainuvaa ja kiinnostavaa. Vahvat nyanssit ja tunteet värittivät settiä alusta loppuun ja Elke Q Stompia kuulisi mielellään klubimaisessa ympäristössä koko illan.

Dave Lindholm
Dave Lindholm oli varmasti yksi illan odotetuimmista soittajista – ainakin yleisömäärää Torvessa Lindholmin keikan aikana vahvistaa tämän väitteen. Yleisöä oli tiiviisti vieri vieressä ja osa seisoi penkeillä, jotta näkisi vilauksen artistista lavalla.

Lindholmin setin ensimmäinen puolisko oli koottu omista kappaleista ja kokonaisuuden aloitti Lahti -levyn kappaleet. Tunnelma tuntui muuttuvan reippaasti aiemmista blues ja roots kappaleista ja tulkinnoista suomalaisemmaksi tarinankerronnaksi. ”Tupakka, viina ja villit naiset” kannusti yleisön yhteislauluun ja tunnelmointiin Torvessa – Lindholm tuntui olevan kotonaan juuri tällä lavalla. ”I believe my time ain’t long” käynnisti Lindholmin perinteisen bluesin osuuden. Yleisö otti ilolla vastaan niin bluesklassikot kuin Lindholmin omat kappaleet. Encore päättyi fiilistelyihin ”Annan kitaran laulaa” ja ”Pieni ja hento ote”. Eikä ihme, että yleisön kommentteja keikan jälkeen olivat ”Daven suomenkielisissä vedoissa oli uskomatonta syvyyttä”.

Koskipuro & Teerisaari
Iltaan mahtuu aina yllättäjä ja tällä kertaa allekirjoittaneeseen vaikutuksen tekivät Koskipuro ja Teerisaari musiikin animalistisuudella ja rytmimusiikin voimalla. Illan muuhun musiikkitarjontaan verrattuna Koskipuron ja Teerisaaren rumpu, kitara ja lauluduo oli energisyydellään ja musiikin voimalla hyvin lähellä sähköistä kokoonpanoa.

Koskipuron ja Teerisaaren setin kokonaisuus oli mielenkiintoinen rakennelma afrikkalaisuutta, perinteistä bluesia ja osittain jopa hardrockia. Tarpeellinen herätys ja vaihtelevuus ajoittui keskiyön aikoihin. Yleisö kuunteli tarkasti soitantaan ja eli mukana rytmeissä. Yläkerran teemana tuntui olevan vahvat nyanssit, joita jo aiemmin Elke Q Stomp oli toteuttanut täällä Tirran puolella. Ennen setin päättymistä Teerisaari vaihtoi takaisin djembe-rumpuihin ja otti ne mukaansa, jonka jälkeen duo jatkoi soittamista yleisön joukossa. Yhteenvetona: vuorovaikutteista, alkukantaisen juurevaa ja monta kulttuuria yhdistävää.

Hot Harry’s Slyboots
Blues & Roots 2012 ilta olisi mennyt ehkä hissutteluksi, ellei mukana olisi ollut yhtä sähköisen soitannan kokoonpanoa. Hot Harry’s Slyboots piti huolen kuulijakunnan sähköisannoksesta blues ja rock’n’roll soitannallaan. Kvartetissa vaikuttivat laulussa ja kitarassa Harri Perkiö, soolokitarassa Pekka Heinänen, bassossa Ari Hakamo ja Riku Murtoaroa rummuissa tuurannut Samuli Halonen. Tanakka blues ja rock -poljento piti tanssijat liikkeellä yön pikkutunneilla ja viihtyminen oli taattua.

Aiempien vuosien kävijämäärät jäivät luultavimmin Lahti Blues & Roots 2012 tapahtumassa tilapakotteiden vuoksi ensi vuoden tavoitteiksi. Lahden Rytmin Ystävät ry:n päätös keskittyä tänä vuonna lahtelaisuuteen ja pienempiin kokoonpanoihin kantoi hedelmää ja ilta oli antoisa kattaus Lahden monipuolista musiikkitarjontaa – bluesotteella tietenkin. Vaikka kokoonpanojen suuruus tai sähköisyys ei päätä huimannut, niin ilta oli sitäkin monipuolisempi ja ammattimuusikkoja täynnä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan ensi vuotta, kenties uutta paikkaa ja ennen kaikkea uusia kokoonpanoja!

Elina Rantalainen



hosted and updating by Medialukko Oy | web design by Delonet