Lahti Blues & Roots 2014 - Pääkonsertti

Sokos Hotel Lahden Seurahuone, Aleksanterinkatu 14. Lauantai 18.10.2014 klo 19.00-

Tervehdys! 

Alta löydät lyhyet, pintapuoliset esittelyt päätapahtumamme tarjonnasta. Suosittelemme tutustumaan artistien/bändien virallisiin koti- ja myspace-sivuihin. Musiikkinäytteitähän saatat löytää myös YouTubesta.

terv. Järvisen Hara / Lahden Rytmin Ystävät

ERIC BIBB DUO (USA/FIN) - www.ericbibb.com

Laulaja-kitaristi-lauluntekijä Eric Bibb syntyi New Yorkissa vuonna 1951. Kitaran soittamisen lapsena aloittanut Eric esiintyi jo 16 -vuotiaana ammattimaisesti. Hän kuului yhtyeeseen, joka esiintyi housebändinä isä Bibbin luotsaamassa television talent showssa. Ericin isä on Leon Bibb, näyttelijä ja laulaja, joka 60 -luvulla vaikutti Greenwich Villagen folkpiireissä. Perhetuttuihin kuuluivat muun muassa Odetta, Pete Seeger ja Josh White. Ericin kummisetä oli laulaja-aktivisti Paul Robeson.

Eric Bibb matkusti 19 -vuotiaana Eurooppaan. Pariisissa hän tapasi kitaristi Mickey Bakerin, joka innosti nuorukaisen tosissaan blueskitaran pariin. Muutamaa vuotta myöhemmin Eric asettui Ruotsiin, Tukholmaan.

Eric Bibb on pistämätön lauluntekijä ja tarinankertoja, jonka musiikissa on keskeisessä roolissa perinteiset countrybluesainekset. Mies on uudenpolven merkittävimpiä akustisen tyylisuunnan edustajia Corey Harrisin ja Alvin Youngblood Hartin kanssa. Bibbin repertuaarissa on myös folk- ja old timey -vaikutteita.

Eric Bibbin levytysura on kunnioitusta herättävä. Yli 35 laadukasta albumia, joista ensimmäinen Ain’t It Grand ilmestyi vuonna 1972 ja uusin Jericho Road viime vuonna. Eric Bibb on tehnyt myös yhden pitkäsoiton Maria Muldaurin ja Rory Blockin kanssa yhdessä (vuosi 2004) sekä kaksi isänsä kanssa. Äänityssessioihin on osallistunut vuosien varrella kovia vierailijoita kuten esimerkiksi Pops & Mavis Staples, Taj Mahal ja Charlie Musselwhite.

Viime vuonna Eric Bibb aktivoitui Suomessa ja itse asiassa asuikin täällä tovin. Hän perusti myös uuden kokoonpanon – Eric Bibb And The North Country Far – yhdessä slide-kitaristi Olli Haaviston ja mandolinisti Petri Hakalan kanssa. Trio pyörähti myös studiossa ja ilmestyi bändinimellä kulkeva kovatasoinen omakustanne.

Eric Bibb aloittaa illan Olli Haaviston kanssa akustisesti kello 20.00, joten kannattaa tulla ajoissa paikalle!

Eric Bibb – laulu, kitara / Olli Haavisto – dobro & Weissenborn lap steel

H. J.

THE LEVITATORS - www.reggae-levitators.com

Lukiokaveruksien reggaeinnostuksesta alkunsa saanut lahtelainen The Levitators on maamme ensimmäisiä reggaeyhtyeitä ja samalla yhä toimivista vanhin. Se polkaistiin käyntiin vuonna 1978 nimellä The Levitationaires. Bob Marley oli alkuvaiheen innostaja ja eräänlainen esikuva. Sitten löytyivät Gregory Isaacsit ja Dennis Brownit jne… 

The Levitators on alusta alkaen vihkiytynyt vain englanninkieliseen jamaikalaismusiikkiin. Yhtye on toiminut genren sisällä laajakatseisesti, eikä ole puritaanisesti liputtanut minkään alatyylin puolesta. Viisas, ehkei edes tietoinen ratkaisu, joka on pitänyt levytyksissä ja livetilanteissa musiikin rytmillisesti vaihtelevana ja kokonaisuuden innostavana myös meille ihan tavallisille pulliaisille. The Levitators on soittanut peruskeikkojensa lisäksi myös lämppärinä muutamalle reggaen suurnimelle kuten Alton Ellis, Jimmy Cliff ja Linton Kwesi Johnson.

Levitatorsin levytysdebyytti Take A Ride ilmestyi vuonna 1987 ja uusin Blue Skies tämän vuoden keväällä. Tuorein julkaisu on jäänyt harmittavan vähälle huomiolle, sillä se on täysipainoinen ja mielenkiintoinen albumi. Edellä mainittujen levytysten väliin mahtuu pari singleä ja kaksi cd-albumia. Muutamilla eri tallenteilla on lisäksi julkaistu Levitatorsin rytmejä ja/tai bänditaustoja. Sellaisia ovat esimerkiksi jamaikalaisen Bananamanin pitkäsoitto (1990) sekä cd-albumi Versio – Suomireggaen juurikattaus (2006).

Kuvaaja: Janita Laakkonen

Levitators esittää rockers- ja varhaisen dance hall -reggaen lisäksi muun muassa rootsia ja skata*. Ohjelmisto sisältää usein myös eri musiikkityyleistä poimittuja lainabiisejä, joille on annettu autenttinen reggaekäsittely. Sellaisia ovat esimerkiksi: Sea Of Love, Son Of A Preacher Man ja Burning Love.

(*ska sai alkunsa 60 -luvun alussa pitkälti amerikkalaisesta 50 -luvun rhythm & bluesista, kun jamaikalaiset levytuottajat synnyttivät siitä nopeatempoisen vastineensa Sound Systemiensä käyttöön. 60 -luvun puolenvälin jälkeen ska-tyylistä alkoi muuntua hidastempoisempi, soul-vaikutteinen rocksteady, josta myöhemmin kehittyi reggae.)

Levitatorsin kokoonpanossa on tapahtunut pieniä muutoksia perusrungon pysyessä pääosin samana jo vuosikaudet. Pari vuotta sitten tuli mukaan laulajatar Päivi Lahti ja äskettäin jäi pois alkuperäisjäsen Vekku Järvinen. Tosin mies nähdään Seurahuoneella, kuten myös hänen tilalleen tullut uusi kosketinsoittaja, 80-luvun alun kokoonpanossa kitaraa soittanut Esa Kaalikoski.

Jussi Tirronen – laulu, kitara / Jylle Tolvanen – kitara, taustalaulu / Esa Kärenmäki – basso / Ossi Helin – rummut / Esa Kaalikoski – koskettimet / Mikko Parviainen – saksofoni, trumpetti, perkussiot / Päivi Lahti – laulu, perkussiot / Vesa Järvinen – kosketinsoittimet, taustalaulu

H. J.

BILLY BRANCH (USA/FIN) - www.billybranch.com

Modernin Chicago -bluesgenren eliittiin kuuluva Billy Branch syntyi vuonna 1951 Chicagossa. Huuliharpun soittaminen alkoi 10 -vuotiaana, joskin blues tuli kuvioihin myöhemmin. Ensilevytys toteutui McKinley Mitchellin kanssa (v. 1974). Vähän myöhemmin harpisti vaikutti Jimmy Walkerin triossa. Branchin ura sai nostetta vuonna 1975, kun bluesin monitoimimies, legendaarinen Willie Dixon pyysi miehen mukaan luotsaamaansa The Chicago All-Stars -bändiin korvaamaan silloin soolouralle lähtevää Carey Bellia. Branch kasasi pian rinnalle myös oman bändinsä, The Sons Of Blues, jossa vaikuttivat alkuvaiheessa muun muassa kitaristi Lurrie Bell ja basisti Freddie Dixon (veteraanibluesukkojen poikia).

Kuvaaja: Jermu Korhola

Billy Branch on maailman kovimpia bluesharpisteja. Lisävahvuuksiin kuuluvat laulaminen ja kappaleiden tekeminen. Mies on ollut kolme kertaa Grammy ehdokkaana ja voittanut joidenkin bluespokaalien ohella Emmyn. Sessiomuusikkona hän on osallistunut lukuisten artistien levytyksiin kuten esimerkiksi Johnny Winter, Taj Mahal, Koko Taylor, Syl Johnson ja Eddy Clearwater.

Billy Branch oli mukana huuliharpistilegendojen yhteisalbumilla, Harp Attack! (JAMES COTTON–JUNIOR WELLS–CAREY BELL–BILLY BRANCH, 1990 Alligator Records). Branch on tehnyt myös yhteislevyn kitaristi/laulaja Kenny Nealin kanssa (2004). Tähän mennessä on miehen omassa katalogissa ilmestynyt kymmenkunta albumia, joista tuorein on kovalaatuinen bänditallenne The Sons Of Bluesin kanssa, Blues Shock (2014 Blind Pig Records). Viime aikoina Billy Branch on esiintynyt oman yhtyeensä ohella Chicago Blues – A Living History -kiertueella yhtenä sen artistina. Kotimaassaan hän on toiminut vuosikausia ”Back in the Schools” -ohjelmassa, jossa eri-ikäisille koululaisille on opetettu bluesin historiaa.

Billy Branch tekee syksyisellä Suomen vierailullaan vain kaksi keikkaa; Raumalla ja Lahdessa. Itse asiassa, täällä ”Suomen Chicagossa” maestro nähdään silloin toista kertaa. Edellinen kerta tapahtui Talviblues -tapahtumassa 1992, jolloin hänen mukanaan oli The Sons Of Blues. Nyt säestystehtävistä vastaavat kotimaiset luottokundit: kitaristi Jonne Kulluvaara, basisti Jaska Prepula ja rumpali Mikko Peltola.

Huuliharppuvetoisen bluesin ystäville on tiedossa modernia ja sykkivää Chicago-bluesia, joka tuskin jättää ketään muutakaan kylmäksi!

jk. Vinkiksi! Blues News -lehdessä 4/2014 on pitkähkö Billy Branch -haastattelu.

Billy Branch – laulu, huuliharppu / Jonne Kulluvaara – kitara / Jaska Prepula – basso / Mikko Peltola – rummut

H. J.

MARJO LEINONEN HUFF ’N’ PUFF - www.marjoleinonen.com

Marjo Leinosen Huff ’N’ Puff on groovea soul-bluesrokkia esittävä, puhaltimin vahvistettu yhtye, jonka musiikissa on afroamerikkalaisen gospelin vaikutteita. Black Muriah -nimisen kvartetin pohjalta perustettu kokoonpano saavutti nykymuotonsa vuonna 2011. Bändin ensilevy ilmestyi vuotta myöhemmin. Julkaisu sai lähes poikkeuksetta innostuneen vastaanoton niin kriitikoilta kuin musiikkidiggareilta. Olen silti kuullut muutamilta ystäviltäni, että levy antaisi vain osviittaa keikoista; että yhtye olisi niin pirun kova livenä. Itse sain kokea bändin tänä kesänä Rauma Bluesissa. Toden totta, Marjo Leinosen rouhea kokovartalotulkinta, bändin sielukas, erittäin svengaava yhteissoitto sekä ihanat taustalaulajattaret nostivat kokonaisuuden suorastaan uskomattomiin sfääreihin.

Kuvaaja: Ville Kujala

Marjo Leinonen on levyttänyt Viranomaiset -yhtyeen kanssa, kuulunut Shoeshinersiin Dave Lindholmin ja Rane Raitsikan kanssa sekä vieraillut laulajana muutamissa levytysprojekteissa kuten J. Karjalaisen Polkabilly Rebels. Leinonen on toisaalla näytellyt naispääosan Mika Kaurismäen elokuvassa Zombie ja kummitusjuna. Mutta parhaiten mimmi tiedetään The Balls -yhtyeestä, jossa hän sai itselleen Suomen Janis Joplin -leiman.

Rumpali Sami Vettenranta on Ballsin perustajajäseniä ollen sen mukana loppuun asti. Sande on vaikuttanut myös vaikkapa Kari Peitsamon Road Hogsissa soittaen yhä Knocklebone Oscarin Blues Bandissa ja Bad Ass Brass Bandissa.  Basisti Matti Vallius on tuttu hahmo esimerkiksi Erja Lyytisen bändistä sekä Siberian Blues Huskiesista, joiden riveissä hänet on nähty aiemmin Lahti Blues & Rootsissa. Lukuisissa kokoonpanoissa soittaneen muusikon meriitteihin kuuluu hedelmällinen yhteistyö edesmenneen Mike Westhuesin kanssa. Kitaristi Julius Heikkilä on vaikuttanut esimerkiksi TV Groupissa ja Edward Vesalan Sound & Furyssa. Trumpetisti Antero Prihan menneisyyttä varjostaa J. Karjalainen Ja Mustat Lasit. Nykyään hän on yksi kysytyimpiä freelacer-puhaltajia maassamme. Saksofonisti Panu ”Saxman” Syrjäsen soittoa on voinut bongata vaikkapa Oiling Boiling Rhythm’N Blues Bandissa sekä omassa Rita Lovely & The Soultwistersissa. Tällä hetkellä mies vaikuttaa Hectorin kiertuebändissä. Laulajattaret Tiina Isohanni ja Mari Hatakka kuuluvat Huff ’N’ Puffin isompaan festivaalikokoonpanoon, joskin jälkimmäistä Seurahuoneella tuuraa Saara Soisalo. Kolmistaan naiset luotsaavat omaa The Fabulettes -nimistä lauluyhtyettä. He ovat yhdessä ja/tai erikseen laulaneet useissa eri proggiksissa sekä muutamien bändien kanssa kuten Leningrad Cowboys, Agents ja Sam Huberin Eternal Erection.

Marjo Leinonen – laulu  / Julius Heikkilä – kitarat / Matti Vallius – basso / Sami Vettenranta – rummut / Antero Priha – trumpetti / Panu ”Saxman” Syrjänen – saksofonit / Tiina Isohanni – taustalaulu / Saara Soisalo – taustalaulu

H. J.