Lahden Rytmin Ystävät ry
Lahti Blues & Roots RunoRock Tapahtumat
Galleria Kuvat Yhteystiedot
Jäseneksi Linkit Etusivu
Lahti-bändit Lähikuvassa

Blues & Roots
2015
2014
2013
2012
2011
2010
2009
2008
2007
2006
2005
2004
2003
2002
2001
2000


br_logo.gif

Palaute by Elina Rantalainen
Sokos Hotel Lahden Seurahuone 18.10.2014

Hattupäiset herrasmiehet korkkasivat Lahti Blues & Roots pääkonsertin Lahden Seurahuoneella. Eric Bibb Duo aloitti akustisella, vahvalla ja alkukantaisella setillä. Eric Bibb (laulu, kitara) ja Olli Haavisto (dobro, Weissenborn lap steel) tulkitsivat tarinoita kirkkaalla ja puhtaalla soinnilla, harmonisesti ja tasapainossa. Setti käynnistyi reippaalla tempolla, kulki seesteisempiin sekä äärettömän herkkiin tunnelmiin vaihdellen musiikin intensiteettiä ja pitäen kuulijan tiukassa otteessaan.

Perinteisesti tapahtuman suojelija Pepe Ahlqvist on toiminut illan avaajana. Eric Bibb Duossa oli yhteneväisyyksiä Ahlqvistin tarinankerrontaan sekä esiintymistyyliin. Duo oli tyyliltään joko sattuman tai valinnan kautta tällä kertaa ”perinnettä” kantava. Erityisesti setin loppupuolella duon soitanta huumasi yleisön alati kasvavalla tunnelmalla ja kuulijoiden katseet naulautuivat kohti lavaa. Eric Bibb sekä Olli Haavisto olivat yhdessä ja erikseen persoonallisia sekä lämpimiä esiintyjiä, joiden soitanta pelasi saumattomasti yhteen.

Välivuoden jälkeen vannoutuneet Blues & Roots -ystävät löysivät tapahtumapaikalle hyvissä ajoin. Toisen esiintyjän aloittaessa sali oli jo mukavasti täynnä. Aiemmista vuosista poiketen musiikkia ei tarjottu kahdessa kerroksessa, vaan pääkonsertissa oli neljä kokoonpanoa yhdellä stagella kuuden tunnin aikana.

Lahtelaisittain ja jopa Suomen mittapuulla merkittävää reggae-taivalta yhdessä vuodesta 1978 taittanut The Levitators oli illan toinen esiintyjä. Letkeätä rytmiä ja hyväntuulen musaa tarjoiltiin Jussi Tirrosen (laulu, kitara), Esa Karenmäen (basso), Ossi Helinin (rummut), Esa Kaalikosken (koskettimet), Mikko Parviaisen (saksofoni, trumpetti, perkussiot), Päivi Lahden (laulu, perkussiot) sekä Vesa Järvisen (kosketinsoittimet, taustalaulu) toimesta.

Yleisön huulilla kareili hymy biisien liukuessa uuteen. Vekku Järvinen spiikkasi väliin, että ”pistetään paremmaksi, kun blues perustuu kolmeen sointuu, me soitetaan kahta”. Setti rakentui jamaikalaismusiikista sekä hittibiisien kuten Burning Love reggaesovituksista. Ranskankielinen encore -kappale erosi positiivisesti setistä taiteellisella, mystisellä sekä tulkinnallisella otteellaan.

Illan kolmas esiintyjä Billy Branch oli myynyt loppuun Suomen vierailun aiemman keikkansa Raumalla. Samanlaista ilmiöitä ei tapahtunut Lahdessa, vaikka selvästi artisti kiinnosti yleisöä ja keräsi keikan ajaksi illan suurimman määrän Chicago-bluesin ystäviä ympärilleen. Amerikkalaisen laulua ja huuliharpunsoittoa vahvistivat suomalaisosaamisellaan Jonne Kulluvaara (kitara), Jaska Prepula (basso) sekä Mikko Peltola (rummut).

Yleisö vaikutti tyytyväiseltä taidokkaaseen soitantaan ja soljuvaan musiikkiin. ”Clap your hands a little bit louder”, Branch pyysi yleisöä ja kuulijathan tottelivat innostuen entisestään. Tunnelma kohosi setin aikana kertaheitolla ja musiikki vei vahvalla otteella bluesin juurille. Kvartetti pelasi yhteen uskomattomalla tarkkuudella, kokonaisuus soi puhtaasti ja bändi tunnelmoi sekä jammaili muun muassa stanuilla Boom Boom ja Got My Mojo Working.

Marjo Leinonen Huff’n’Puff toimitti puolen yön jälkeen tarvittavan herätyksen.  Leinosen (laulu) lisäksi kokoonpanossa taituroivat Julius Heikkilä (kitarat), Matti Vallius (basso), Sami Vettenranta (rummut), Antero Priha (trumpetti), Heikki Keskinen (saksofonit) sekä Tiina Isohanni (taustalaulu) ja Saara Soisalo (taustalaulu).

Ennakkotietojen perusteella bändiä ja eritoten Leinosta kohtaan oli kieltämättä jonkinmoinen odotus koskien rouheata kokovartalotulkintaa. Lupaus lunastettiin ja Leinosen tulkinta värisi kappaleesta toiseen isovarpaasta pikkurilliin sekä hiustupsuun asti. Bändi oli lahjakas ja erityisesti puhaltimet toivat kokonaisuuteen oman lisän ja voiman. Taustalaulajien paikallaan pysyvä esiintyminen loi mielenkiintoisen vastaparin Leinosen ronskille ja räiskyvälle tulkinnalle sekä naiskuville.

Kokonaisuutena Lahti Blues & Roots 2014 pääkonsertti oli hyvin monipuolinen kattaus tyylillisesti erilaisia kokoonpanoja. Illan intensiteetti kasvoi sopivasti bändistä toiseen. Yleisömäärällisesti välivuosi oli vaikuttanut jonkin verran eikä tila ollut tupaten täysi kuten menneinä vuosina on useasti ollut. Uskomme uuteen nousuun, sillä Lahti Blues & Roots on yksi harvoista ja merkittävistä vuosittaisista musiikkitapahtumista Suomen Chicagossa.

Elina Rantalainen

hosted and updating by Medialukko Oy | web design by Delonet