Lahti Blues & Roots 2016 - Pääkonsertti

Sokos Hotel Lahden Seurahuone, Aleksanterinkatu 14. Lauantai 1.10.2016 klo 19.00-

Tervehdys! 

Lahden kaupungissa on kulttuuritarjonta runsasta ja monipuolista, mutta valitettavan usein tuntuu, että me paikalliset emme osaa jostain syystä täällä itse juuri mitään arvostaa (liian usein minutkin on luettava tuohon joukkoon). Se on sääli, sillä kompaktin kokoiseksi kaupungiksi tämä ei ole oikeasti yhtään paskempi paikka!

Tällä kertaa festivaalin teemana on Pepe Ahlqvistin 60 -vuotispäivien kunniaksi lahtelaisuus (ei pilkkua halkoen kiveen hakatulla mentaliteetilla). Päijät-Hämeessä ovat vahvat bluesjuuret, mistä juontaa sanonta Lahti Suomen Chicago. Pepe Ahlqvist ja Baby Boy Varhama ovat olleet kärkijoukoissa 1960- ja 70 -luvuilla tuota käsitettä toteuttamassa ja kylväneet bluesille hedelmällistä kasvualustaa.

Tämän vuoden kiinnitykset ovat mielenkiintoisia ja ne eroavat reilusti musiikillisesti toisistaan. Pääkonsertissa kuullaan bluesia niin sähköisesti kuin akustisesti, countrya, rootsia, rhythm & bluesia ja bluesrockia. Illan aikana neljässä eri keikkasetissä nähdään kovan luokan taitajia. Suomessa on huikea taso, eikä se ole yhtään hassumpi täällä Lahdessakaan!

terv. Järvisen Hara / Lahden Rytmin Ystävät ry

Suosittelemme tutustumaan myös artistien/bändien omiin kotisivuihin tai Facebook-sivuihin.

Kuvat päivitämme piakkoin!

BABY BOY VARHAMA & THE OKIE BOYS www.babyboyvarhama.com

Baby Boy Varhama käynnistää illan livetarjonnan tuliterän The Blues Come Around -albuminsa julkaisukeikalla, joka on samalla nykyisen The Okie Boysin julkinen ensiesiintyminen. Noin kolme vuotta sitten Pena kokosi ryhmän muusikoita treenaamaan uudenlaista tyyliä, jossa yhdistyvät bluesin, jazzin ja kantrin elementit. Näin syntyi The Okie Boys.

Baby Boy Varhama & The Okie Boys on nelimiehinen, kitarapainotteinen kokoonpano, joka esittää akustisvoittoista, kantrivaikutteista musiikkia. Ohjelmisto koostuu vanhoista klassikoista ja perinteisistä sävellyksistä, jotka ovat sovitettu oman näköisiksi. Musiikin tiukka lokerointi on mielestäni hölmöä, eikä se ainakaan tässä tapauksessa palvele ketään. Albumin raakamiksauksiin tutustuneena voin kertoa, että Varhaman ja kumppaneiden tyylitaju ei petä tälläkään kertaa! Uuden albumin perusrunkona toimii The Okie Boys, jossa soittavat kitaristi Tommi Lievemaa, basisti Antti Akkanen ja rumpali Lari Hermanni Lius. Levytyssessioissa oli lisäksi mukana useita vierailijoita kuten Martti Peippo, Olli Haavisto ja Kimmo Parviainen.

 Baby Boy Varhama – laulu, kitara / Tommi Lievemaa – kitarat, mandoliini / Antti Akkanen – basso / Lari Hermanni Lius – rummut

Baby Boy Varhama on paikallinen bluesmies, joka on pitkän uransa aikana esittänyt sekä levyttänyt paljon muutakin roots-musiikkia kuin vain ehtaa bluesia. Sellaisia kokoonpanojaan ovat olleet muun muassa Blue Drag, Misc Co., Yodel Boys, The Big Easy ja The Little Easy. Hän toimi 80 -luvulla myös Lahti Big Bandin solistina. Bluesia hän on toteuttanut niin soolona kuin Pepe Ahlqvistin kanssa duona, The Baby Boy Varhama Blues Bandin ja The Jinxin kanssa.

Varhaman Pena sai ensimmäisen kitaransa vuonna 1967. Pari vuotta myöhemmin hän lauloi ja soitti sähkökitaraa lyhytaikaisessa Oraclessa. Bänditoimintaa oli myös Vesa Lattusen kanssa. Vuosikymmenen vaihteessa tuli kehiin taiteilijanimi Baby Boy nuorukaisen siirtyessä sooloblueskeikkoihin. Kotikaupungissa hänet tunnettiin myös "Pussikadun Elmore Jamesina". Baby Boy Varhaman ensilevy ilmestyi vuonna 1972 (kuuden biisin Ep, jonka julkaisi Finnish Blues Society).

Lari Hermanni Lius soitti ensimmäiset keikkansa 1990 -luvun lopulla nimenomaan Varhaman kanssa toimien yhä The Baby Boy Varhama Blues Bandin lyömäsoittajana sekä sittemmin myös The Big Easy/The Little Easy -kokoonpanojen rumpalina. Liuksen soittomeriitteihin kuuluvat myös Martti Peippo Quintet ja Lahti Big Band. Lisäksi rumpali on tehnyt gospel -hommaa sekä luotsannut omaa Lari Lius Trioaan työskennellen muusikkona Lahden Kaupungin teatterissa. Jussi Raittinen on kiteyttänyt aktiivisen kundin soittajaroolin osuvasti nähtyään Larin saman päivän aikana useiden eri yhtyeiden komppiryhmässä, että siinä on Lahden oma Reiska Laine. Basisti Antti Akkanen on niin ikään nuoremman polven lahtelaismuusikko. Kitaralla soittamiset aloittanut poika vaihtoi bassoon ala-asteella perustetussa bändissä, Awax. Hän palveli armeijan Lappeenrannan soittokunnassa, jonka jälkeen aloitti Henrixiä veivanneessa paikallistriossa, Superfox. Samoihin aikoihin Akkanen liittyi myös bilebändi Disco Infernoon, jossa yhä vaikuttaa. Lisäksi hän soittaa Otto Berger & New Morningissa, Matti Hussi Bandissa ja Lahden Gospelkuorossa. Kitaristi Tommi Lievemaa on lähtöisin Jyväskylästä ja asuu nykyään Espoossa. Hän vaikutti kotikonnuillaan Dixie Fried -nimisessä yhtyeessä, jonka teini-ikäisenä perusti kavereidensa kanssa (1983). Bändi oli kasassa kymmenen vuotta tehden kolme albumia. Osittain samanaikaisesti Tommi soitti erilaisia kielisoittimia Ylärekisteriorkesterissa ja lastenmusiikkia Pentti Rasinkangas & Ohilyönnissä. 90 -luvun puolenvälin aikoihin Lievemaa opiskeli Lontoossa kolme vuotta jazzlinjalla kitaraa. Sen jälkeen hän soitti Maria Kalaniemi -triossa ja Sari Kaasisen yhtyeessä sekä alkoi tehdä myös freelancer -hommia. Lievemaa kuului myös Storyvillen vakiobändiin, Riverside Rascals ja soitti Hardy's Gängissa (jossa muuten rumpalina toimi Hasse Walli). Nykyään Tommi vaikuttaa muun muassa Mauri Isoaho Dig Bandissa, Old Flamessa sekä Juki Välipakka & The Rooty Toot Bandissa. Baby Boy Varhaman kanssa yhteistyöt alkoivat The Yodel Boysissa. Tommi oppi tuntemaan Penan jo Jyväskylässä, jolloin Varhama oli siellä opiskelemassa historiaa ja pyöritti siinä samalla Baby Boy Varhama & Blue Drag -kokoonpanoa.          

Teksti: Hara Järvinen / Valokuvat: Ville Kujala

–------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ELKE Q STOMP www.elkeq.com

Elke Q Stomp on lahtelaisen avioparin, Satu ja Timo Kakon muodostama duo, joka perustettiin 2000 -luvun alussa. Heidän esikoisalbuminsa Heart Patient Blues äänitettiin Tomi Leinon studiossa analogisella kalustolla tammikuussa 2013 ja se julkaistiin saman vuoden syksyllä.

Elke Q Stomp esittää bluesia 20 -luvun meiningistä aina näihin päivään asti. Sen esittämät lainakappaleet saavat oman rootsyn käsittelyn. Satu on alkanut keskittyä viime aikoina myös omaan materiaaliin. Heidän musatyyliään voinee luonnehtia Down Home bluesiksi.

Elke Q Stompin ulosantin on pieneksi kokoonpanoksi erittäin täyteläinen ja rikas. Timo soittaa akustista, sähköistä ja resonaattori kitaraa kulloinkin esitettävien kappaleiden ehdolla. Vastaavasti solistina ja lyömäsoittajana operoiva Satu osaa vaihtelevasti hyödyntää muun muassa stomp-boxia, Cajon laatikkoa, haitsua, virveliä, lattiatomia, symbaaleita ja erilaisia helistimiä.

Satu Kakko – laulu, lyömäsoittimet, kazoo / Timo Kakko – kitarat

Elke Q Stompin taustoista sen verran, että Timo Kakko vaikutti 70 -luvun puolenvälin jälkeen Pepe Ahlqvistin kanssa samassa bändissä, Chicago Overcoat. Sadun ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui Raumalla vuonna 1980 kyseisen bändin jäähyväiskeikalla laulaen Ahlqvistin kanssa encorena Got My Mojo Working. Ensikosketuksen live bluesiin hän sai jo vuonna 1970 Lahden Kansantalolla John Littlejohnin keikalla, joka jäi nuoren 13 vuotiaan tyttösen mieleen ikuisiksi ajoiksi ja josta syntyi siinä hetkessä räjähtävä ajatus musiikin vapaaseen tulkintaan ja improvisaatioon. Se oli siis rakkautta ensikokemalla.

Teksti: Hara Järvinen / Valokuvat: Juha Tanhua

–------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

JUMP 'N BLUES SOCIETY https://www.facebook.com/Jumpn-Blues-Society-

Jump'n Blues Society on toukokuussa 2013 Lahdessa perustettu yhdeksänmiehinen rhythm & blues orkesteri, jonka musiikillisia esikuvia ovat mm. Wynonie Harris, Amos Milburn, T-Bone Walker ja Louis Jordan. Orkesterin perustamisen kautta toteutui sen vetäjän, muusikko/kapellimestari Martti Peipon pitkäaikainen haave päästä soittamaan 1940-50-lukujen vaihteesta kumpuavaa varhaista rhythm & bluesia. Tällä hetkellä Jump 'N Blues Society on konseptillaan ainutkertainen kokoonpano Suomessa, ellei peräti koko maailmassa.

Varhainen rhythm & blues -tyyli alkoi syntyä sodan jälkeen 1940 -luvulla, kun edellisen vuosikymmenen swingiin oli yhdistetty vaikutteita bebopista, boogie woogiesta, bluesista ja gospelista. Uudelle tyylille oli tyypillistä puhallinsektio (kitaran merkitys oli usein vielä pieni), kova draivi ja kevyt rytmi, jossa oli takapotku. 40-luvun lopulla rhythm & blues korvasi myös terminä mustan musiikin yhteydessä yleisesti käytetyn ”race records” -sanan.

Rhythm & blues oli erittäin suosittua tanssimusaa mustan väestön keskuudessa. Ties vaikka olisi voinut olla sitä myös valkoisten soittoloissa, mutta rotuerottelu oli jakanut mustat ja valkoiset täysin omiin karsinoihinsa. Kun r & b-musiikkiin sekoittui vähän myöhemmin ripaus kantria, syntyi rock and roll, minkä seurauksena ihon väri ei ollut niin määräävä tekijä. Mutta palataanpa takaisin lahtelaisorkesteriin...

Jump'n Blues Societyssa musisoi useita Lahti Big Bandissa soittaneita tai yhä siinä vaikuttavia taitureita. Kaikkia yhdistävä tekijä on heidän vilpitön rakkautensa valikoitunutta musiikkityyliä kohtaan. Voi pojat, se myös kuuluu ja näkyy heidän ulosannissa!

Mikko Tuomikoski – laulu / Timo Hiipakka – trumpetti / Martti Peippo – tenorisaksofoni / Vesa Lehtinen – pasuuna / Mikko Kotinurmi – baritonisaksofoni / Timo Koskelainen – piano / Juha Johansson – kitara / Jussi Seppälä – kontrabasso / Riku Heino – rummut

Martti Peippo toimii nykyään omien jazzbändien lisäksi mm. Finnair Pilots' Big Bandin vakituisena sekä The Great Helsinki Swing Big Bandin vierailevana kapellimestarina. Hän tekee myös soittohommia Lahden Kaupungin teatterissa. Mies on soittanut jazzkuvioiden lisäksi muun muassa Dave Taylorin ja Freddie Falconin (Jorma Kääriäinen) bändeissä. Mara on säestänyt Pepe Ahlqvistia Finnair Pilots' Big Bandin jäsenenä. Peippo on palkittu paikallisella Hemmo-patsaalla vuonna 1991 ansioistaan populäärikulttuurin vaikuttajana. Jump'n Blues Societyn laulusolistina toimiva Mikko Tuomikoski saattanee olla usealle paikalliselle tuttu ääni Lahti Radion taajuudelta. Hänellä on myös bluesbändi-historia (Catfish Blues Band).

Teksti: Hara Järvinen / Valokuvat: Juha Tanhua

–-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

PEPE AHLQVIST H.A.R.P. www.pepeahlqvist com / https://fi-fi.facebook.com/pepeahlqvist/

Pepe Ahlqvist täytti heinäkuussa 60 vuotta (4.7.2016), jonka kunniaksi kesän ajaksi aktivoitunut Pepe Ahlqvist H.A.R.P. aloitti juhlakiertueensa Järvenpään Puisto Bluesista. Jos et ehtinyt näkemään bändiä joillakin noista keikoista, enää ei kannata vitkutella, sillä Lahti Blues & Rootsissa on käsillä kiertueen viimeinen keikka. Kaksi keikkaa itse nähneenä olen vakuuttunut, että Pepe Ahlqvist on kumppaneineen huikeassa vedossa! Väitän jopa että kovemmassa kuin ikinä! Jäsenten keskinäinen soittamisen riemu välittyi yleisöön asti, eikä jäänyt pienintä epäilystäkään, etteivätkö kundit halunneet olla taas yhdessä lavalla!

Pepe Ahlqvist H.A.R.P. oli aikoinaan yksi parhaita kotimaisia blues/-rockyhtyeitä. Se perustettiin vuonna 1988 juurevammaksi kuin edeltäjänsä Pepe Ahlqvist & The Sunset Boulevard. Pepen kanssa uudessa kokoonpanossa vaikuttivat kovan luokan ammattilaiset; kitaristi Jarmo Nikku, kosketinsoittaja Timo Pratskin, basisti Juha Tikka ja rumpali Anssi Nykänen. Ensialbumi H.A.R.P. ilmestyi seuraavana keväänä sisältäen ison hitin Back To The River, jonka videomateriaali kuvattiin New Orleansissa. Sopivasti keskitien suuntaan viety blues kelpasi alanpiirien ohella laajemmin muillekin. Pepe Ahlqvistista tuli viimeistään nyt suositun albumin myötä valtakunnallisesti iso nimi. 

Pepe Ahlqvist H.A.R.P. teki aikoinaan viisi albumia. Ne sisälsivät pääosin uusia omia tai bändille varta vasten räätälöityjä biisejä, joista vastasi pitkälti Esa Kaartamo. Yhtyeen viimeisin albumi - Rocks And Water - ilmestyi vuonna 1994, jolloin H.A.R.P.issa soittivat Ahlqvistin, Nikun ja Pratskinin kanssa basisti Harri Rantanen ja rumpali Harri Ala-Kojola. Bändi oli yhä iskussa, mutta ei yltänyt levymyynnillisesti debyyttinsa tasolle. Tosin harvoin ovat Suomessa bluespohjaiset levyt yleensäkään listoilla hilluneet. Näihin aikoihin alkoi Ahlqvistin mielessä pyöriä halu tehdä enempi traditionaalista perusbluesia, mikä toimi ikään kuin alkusysäyksenä Tumbleweed -yhtyeelle (tunnettiin myöhemmin nimellä The Rolling Tumbleweed) tietäen H.A.R.P.in telakointia. Tosin H.A.R.P. aktivoitui lyhyeksi ajaksi uuden solisti/harpistinsa kera vuonna 2009 (Jyrki Tomminen).

Pepe Ahlqvist – laulu, kitara, huuliharppu / Jarmo Nikku – kitarat / Timo Pratskin – kosketinsoittimet / Harri Rantanen – basso / Harri Ala-Kojola – rummut

Bluelight Records julkaisi kesäkuussa Pepe Ahlqvistin urasta mainion One Day Less, One Day More -nimisen tupla-cd-kokoelman, jolta löytyy useiden H.A.R.P. -raitojen lisäksi mm. Chicago Overcoatia, Pepe Ahlqvist & The Rolling Tumbleweedia, Pepe Ahlqvist & Jarkka Rissanen duoa ja SF-Bluesia. Mukana on myös muutama harvinaisempi raita eri kokoonpanojen vierailijana sekä kaksi ihan tuliterää kappaletta; toinen H.A.R.P.in kera, toinen poikansa Joel Ahlqvistin. Kannattaa ehdottomasti tutustua! Levyä on saatavilla pääkonsertissa Fennica Recordsin myyntipisteestä tai OSTA TÄÄLTÄ!

Pepe Ahlqvistin soittoharrastus alkoi bluesin innoittamana 10-vuotiaana, jolloin syntyi ensimmäinen bändiviritys (City Blues Band). Ahlqvist vaikutti Nastola/Lahti -akselilla ennen Helsinkiin siirtymistä ja ammattilaisuraansa (1985) seuraavissa bändeissä: Thermosthat, Pintavika, Yolk, Charlies, Chicago Overcoat, Pity The Fools, Pepe Ahlqvist (Blues) Band, yhteistyö Honey B. & T-Bonesin kanssa sekä duona Kalle Jämsenin kanssa. Ensimmäiset levytykset toteutuivat Charliesin kanssa. Pääkaupunkiseudun aikaisia soittokuvioita ennen H.A.R.P.in perustamista olivat Tuomari Nurmion Meatballs, Oiling Boiling Rhythm 'N Blues Band, Pepe Ahlqvist & The Sunset Boulevard sekä duona Baby Boy Varhaman kanssa. Tuusulaan asettumisen jälkeisiä vaiheita edustavat The Tumbleweed/The Rolling Tumbleweed ja SF-Blues. Duokumppaneina ovat toimineet Jarkka Rissanen, Wallu Heinomaa, Tommi Leino ja Jonne Kulluvaara. Pepe Ahlqvist on tehnyt yhteistyötä myös UMOn kanssa kuten myös muutaman muunkin big bandin kanssa. Pepe on työskennellyt viime vuosina lähinnä sooloartistina ja esiintynyt säännöllisesti myös poikansa Joelin kanssa. Pepe Ahlqvist on palkittu populäärikulttuurin vaikuttajana lahtelaisella Hemmo-patsaalla (1990).

Teksti: Hara Järvinen / Valokuvat: Pertti Nurmi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------