Palaute by Elina Rantalainen
1.10.2016 Lahti Blues & Roots pääkonsertti, Seurahuone, Lahti

Ennen pääkonsertti-illan käynnistymistä oli salissa vielä melko tyhjää, mutta kieltämättä mielissä kuhisi hyvinkin odottava tunnelma. Vuoden 2016 Lahti Blues & Roots -pääkonsertin kantava teema lahtelaisuus ja päijät-hämäläisyys nostivat riman yllättävän korkealle. Lahti ei ole turhaan saanut lempinimeään Chicago, jolla on vahva kytkös myös blues- ja roots–musiikkiin. Illan neljä kokoonpanoa eivät hävinneet toinen toisilleen bluesrintamataistossa.

Baby Boy Varhama & The Okie Boysavasivat yli viisituntisen illan levynjulkkarikeikallaan (The Blues Come Around). Kokoonpanon kitarapainotteisuus (Baby Boy Varhama – laulu/kitara, Tommi Lievemaa – kitarat/mandoliini, Antti Akkanen – basso, Lari Hermanni Lius – rummut) nousi setin aikana esiin ja kitaroilla bändi loi hyvin erilaisia soundeja. The Okie Boysia ei voi kutsua yhden tyylin tai lokeron bändiksi vaan setissä tarjoiltiin sekä perinteistä junttabluesia, espanjankielistä tulkintaa, kantria että sähköisempää menoa setin loppupuolella. Taitava ja kauniisti yhteensoiva kokonaisuus vakuutti yleisön ja bändin innostus tekemiseen tarttui lavalta tanssijoihin sekä kuulijoihin. Ensimmäisen bändin esiintyessä saliin valui mukavasti bluesyleisöä kuuntelemaan illan tarjontaa.

Illan toista comboa, Elke Q Stompia voisi kutsua ”lahtelaiseksi perheyritykseksi”, sillä duon muodostavat aviopari Satu (laulu, lyömäsoittimet, kazoo) ja Timo Kakko (kitarat). Vaikka kyseessä on duo, jonka esiintymistyyli on vähäeleinen ja soittimia äänessä kerrallaan vain muutama, on soitanta suurta ja säröistä kuten juurihoidon kuuluukin olla. Duon aikana yleisö sai nauttia down home blues -kerronnasta ja musiikin alkukantaisuudesta. Duon soundia pehmensi Pepe Ahlqvistin yhden kappaleen pituinen vierailu. Klassinen Help Me kulki soljuen Ahlqvistin laulamana ja huuliharppusoitannalla rikastettuna. Duon setti painottui perinteiseen bluesiin ja se säilytti setin läpi oman soundinsa ja tyylinsä.

”Mukava, että tällä kertaa yleisöä on enemmän kuin soittajia”, juonsi kolmannen jättikokoonpano Jump’n Blues Societyn laulaja Mikko Tuomikoski heti keikkansa alkupuolella. Juonto voinee pitää pienemmillä keikkapaikoilla paikkansa, sillä kokoonpano rakentuu peräti yhdeksästä muusikosta (Timo Hiipakka – trumpetti, Martti Peippo – tenorisaksofoni, Vesa Lahtinen – pasuuna, Mikko Kotinurmi – baritonisaksofoni, Timo Koskelainen – piano, Juha Johansson – kitara, Jussi Seppälä – kontrabasso, Riku Heino – rummut). Yleisöstä kiiteltiin orkesteria alusta loppuun asti toteutetusta viihteellistäkin kokonaisuudesta, jossa muusikot loivat tarinaa 1940 – 1950 -luvun tunnelmissa, jonne kuulijat tempastiin mukaan. Swingi oli vauhdikasta ja mukana oli ripauksia bebopista, gospelista sekä boogie woogiesta – tanssiin ryhtyneet saivat Jump’n Blues Societyn aikana takuulla kunnon hien pintaan.  Illan kolmas setti kiteytyi hillittyyn riehakkuuteen ja syvälle vietyyn eläytymiseen, moottoriturpamaista laulantaa ja juontoja myöten.

Sokerina pohjalla oli todennäköisesti odotetuimman kokoonpanon Pepe Ahlqvist H.A.R.P.in esiintyminen. Yleisössä oli runsaasti muusikkoja, jotka siirtyivät lähemmäksi lavaa ja kuulolle kun 21 vuotta tauolla ollut bändi aloitti osuutensa. Bluesikämittariston mukaan heinäkuussa keski-ikään päässyt 60-vuotias Pepe Ahlqvist aloitti H.A.R.P.:n kanssa juhlakiertueensa kesällä Järvenpään Puisto Bluesista. Illan muihin kokoonpanoihin verraten soitanta oli nyt erittäin sähköistä ja voimallista bluesrockia. Ahlqvistin kanssa Jarmo Nikku (kitarat), Timo Pratskin (kosketinsoittimet), Harri Rantanen (basso) sekä Harri Ala-Kojola (rummut) nauttivat soittamisesta yhdessä – lavalla oli hauskaa ja rentoa! Settiin mahtui vuoroittaista sooloilotulittelua ja jokaiselle bändin jäsenelle annettiin myös tilaa nousta esille. Ensialbumin hitti Back To The River räjäytti viimeistään yleisön mukaan riemukarkeloihin.

Lahti Blues & Roots -pääkonsertti vuosimallia 2016 oli erittäin monipuolinen ja odotuksien mukaisesti korkeatasoinen. Bändijärjestys rakentui illan myötä voimakkaampaa soundia kohden – uskon että kaikille kuulijoille oli tarjolla jotakin mieleistä. Aiempien vuosien äänentoistohaasteista oli päästy aimoharppauksia eteenpäin ja bändit soivat edukseen. On jälleen aika kiittää (RyRy, vapaaehtoiset, bändit, yleisö, Seurahuone) ja kumartaa sekä sukeltaa syksyiseen Lahen yöhön!

Elina Rantalainen