Lahti Blues & Roots


Historiikki
Rock`n Roll
Lahti Blues & Roots
Info
Lue ja Kirjoita
Liity RyRy:n jäseneksi / tukijäseneksi tai anna palautetta!
Lahden ja lähialueiden bändit
Hae asiallista tai vähemmän asiallista tietoa

 
PÄÄKONSERTTI lauantaina 01.09. 2001 Alex Park Hotel
YLEISTÄ

Lahti Blues & Roots on Lahden Rytmin Ystävät Ry.n järjestämä, jo toinen tällä nimellä touhuttu bluesfestivaali. Tilaisuuden virallinen suojelija on Pepe "The Grizzly" Ahlqvist. Lahti Blues & Roots ei ole, niin kuin jo nimestäkin voi päätellä, puristisen puhdas bluestapahtuma - tarjolla oli tänäkin vuonna paljon erilaista juurimusaa. Tänä vuonna panostimme eritoten Suomen parhaimpiin bluesbändeihin, joista useat olivat vieläpä levynjulkaisuiltaan ajankohtaisia. Tietoisesti huomioimme myös kiinnittämiemme artistien soittaman blues -musiikin erilaisuuden. Pääartistit lyötiin kiinni helmi/maaliskuussa ja onnistuimme vieläpä saamaan juuri ne mitkä halusimmekin. Innoissamme kiinnitimme itse asiassa pääkonserttiin yhden esiintyjän "liikaa". Peruuntumisia ei kuitenkaan ilmaantunut artistien suunnalta, emmekä itsekään halunneet pudottaa yhtään valitsemaamme ryhmää pois - joten aloitusaikaa hiekan haarukoitiin. 
 
VARSINAINEN KONSERTTI:
 
KRAZY KATS
Krazy Kats Alex Park hotellin ovet avattiin yleisölle kello 18.00 ja silloin oli jo alakerran lavalla KRAZY KATS -trio valmiina aloittamaan ensimmäisen puolen tunnin settinsä - he esiintyivät illan aikana kaikkiaan kolmesti. Krazy Kats on akustisin instrumentein soittava, vähäistä vahvistusta käyttävä kolmikko pääkaupunkiseudulta. Bändin muodostavat "herrat" Honey Aaltonen (virvelirumpu, symbaali, laulu), Stefanos Hirvonen (kitara, huuliharppu, kazoo, laulu) ja Don Carlos (kontrabasso, laulu). 

Krazy Katsien ohjelmisto oli mainio sekoitus menneiden vuosikymmenten musiikista aina 20- luvun countrybluesista jazzin ja rhythm & bluesin kautta rock-a-billyyn. Vanhojen klassikoiden ohessa yhtye toki soitti myös omaa tuotantoaan. Krazy Katsin kundit "hullaannuttivat" itsensä ja soittonsa mielettömään draiviin jo toisessa setissä ja näytti siltä kuin osa yleisöstä olisi seurannut meininkiä aivan kuin puulla päähän lyötyinä. Kolmikon veijarit olivat... sanoisinko ...erittäin vauhdikkaita lavalla. Silti tai siksi tai miten vain, kundeilla soitto pelasi upeasti yhteen ja heidän asenteestaan löytyi sopivalla tavalla myös hurttia huumoria. Noilla "lavaeväillä" saa takuuvarmasti ihmiset viihtymään, jalat vispaamaan ja päät nyökkäilemään - ja mikä parasta, kera leveän virnistyksen! Muutamilta paikalla olleilta saamani "hihapalautteen" mukaan tästä "tuntemattomasta" kokoonpanosta muodostui heille yksi illan jymy-yllätyksistä. Minä vain ihmettelen tässäkin yhteydessä (vinkiksi?), että miksei kukaan musiikkibisnesväestä ole älynnyt rahdata ja kiireesti näitä miehiä studioon tai tuonut edes äänityskalustoa johonkin heidän keikalle? Ilokseni minä(kin) kuuntelisin tuota perinnetietoista ilotulitusta myös kotona. 

Kello 18.30 yläkerrassa Lahden Rytmin Ystävät Ry.n puheenjohtaja Heikki Moilanen toivotti paikalla olevan yleisön lämpimästi tervetulleeksi Alex Park hotelliin bluesin ja roots- musiikin maailmaan ja suurin piirtein näin tilaisuuden virallinen avaus oli suoritettu. Sitten hän kutsui lauteille päälavan ensimmäisen esiintyjän, lahtelaisen...
ISMO HAAVISTO BAND
Ismo Haavisto Band Ismo Haavisto Band on hävyttömän harvasti keikkaileva paikallinen bluesbändi, joka on ollut kasassa vajaat pari vuotta. Bändin rungon muodostavat Bottlenecks -miehet Ismo Haavisto (laulu, huuliharppu, kitara) ja Pekka Haukijärvi (kitara). Orkesterin muut jäsenet ovat Kari Mouhu (kosketinsoittimet), Jape Huotari (basso) ja Sampo Mäkelä (rummut). Tässä yhteydessä mainitsen lisäksi, että yhtyeen kosketinsoittaja Kari Mouhu vastasi kaikkien päälavalla esiintyvien kokoonpanojen "monitorisoundeista" (Taposen Masan keskittyessä salisoundeihin). 

Onneksi kohtalaisesti oli jo ihmisiä saapunut hotelliin huolimatta Ismo Haavisto Bandin aikaisesta aloitusajasta - toki väkeä olisi voinut olla paikalla tietysti enemmänkin. Tämä oli seikka, joka järjestelyväkeä ennakkoon suuresti huoletti ja siksi yritimme ko. kellonaikaa tuoda korostetusti mainoksissamme esille. 

Ismo Haavisto Band soitti ensimmäisenä biisinään "San Ho-Zay" ja heti alusta lähtien olivat kaikki tärkeät palaset kohdallaan - soitto, rento fiilis, biisien nyanssit ja soundit. Bändin ohjelmisto oli myös riittävän monipuolinen, blues- ja soul-vaikutteista rytmimusiikkia (vanhoja klassikoita kera Ismon omien biisien). Itse asiassa rohkenen jopa väittää, että yhtye soitti tähän mennessä yhden kaikkien aikojen parhaista keikoistaan. Onneksemme Ismon huoli pidempään kiusanneesta flunssasta ja siihen liittyvästä yskästä oli turhaa - hän tuli paikalle Burana -rasia taskussaan. Ismon lauluääni kesti kuitenkin hienosti, eikä isommin edes kuulostanut tukkoiselta. 

Ismo Haaviston setissä harmillista oli sen lyhyt kesto - se oli meidän järjestäjien toimesta jouduttu valitettavasti typistämään 45 minuuttiin johtuen illan esiintyjien paljoudesta ja tiukasta aikataulusta. Haaviston bändiä olisi toki mielellään kuunnellut pidempään. 

Yhtye sai yleisöltä myös ansaitsemaansa huomiota. Vaikkapa lahtelainen Kosti Koivisto kirjoitti RyRylle sähköpostia mm. seuraavasti: "Suuri kiitos Lahti Blues & Roots tapahtumasta. Valitsemanne yhtyeet edustivat hyvin monipuolista bluesia. Erityisesti yllätyimme lahtelaisen Ismo Haavisto Bandin korkeatasoisesta actista. Emme tienneet ko. bändistä ennakkoon mitään. Pojat soittivat sitä perinnebluesia, jossa on vaikutteita sekä Chicago- että rhythm & bluesista. Huuliharppu kuuluu mielestäni bluesmusiikkiin yhtä vankasti kuin steelkitara countrymusiikkiin. Toivon koko sydämestäni menestystä Ismo Haavisto Bandille! Tästä herääkin kysymys, mistä saamme tietoa ko. bändin esiintymisistä tulevaisuudessa?" 
Olen varma, että meillä lahtelaisilla on hyvätkin mahdollisuudet päästä tsekkaamaan Ismon bändiä aina silloin tällöin paikallisiin ravintoloihin - täytyykin seurailla lehti-ilmoituksia! Ismo Haavisto Band tekee myös ennakkotietojen mukaan ensimmäisen levynsä lähitulevaisuudessa, mahdollisesti jo tämän vuoden puolella. Sitä tietysti innokkaana "levyhamsterina" odottelen malttamattomana.
TINY TONES
Tiny Tones Susse Raulamo (laulu, shaker, Bohdran, soppakauha) ja Jussi Raulamo (kitarat, laulu) ovat aviopari, jotka perustivat Tiny Tones -trion alkujaan Indianassa vuonna 1997. Heidän lisäkseen kokoonpanoon kuuluu lyömäsoittaja - joko Santtu Sääksmäki tai niin kuin Lahti Blues & Roots -tapahtumassa, Juppo Paavola (rummut, lyömäsoittimet). Tiny Tones on reilusti omintakeinen roots- yhtye ja mainio käytännön esimerkki siitä, miten pienellä, bassottomalla kokoonpanolla saa aikaiseksi valtavan sielukasta musiikkia ja upeita soundeja. 

Alex Parkissakin Tiny Tonesin ohjelmisto piti sisällään monentyylistä musiikkia vahvasti omannäköisinä tulkintoina - folkia ("Wayfaring stranger"), irkkumeininkiä ("Katie"), swingiä ("Undecited") ja jopa bluesia ("Mellow down easy") kera voodoo- ja New Orleans -rytmiikan. Mukana oli myös biisejä tunnetuilta lauluntekijöiltä kuten Leonard Cohen, Johnny Cash ja Bob Dylan. Uskokaa tai älkää, mutta tuo kaikki edellä mainittu sulautui vieläpä luontevasti yhteen! Ei tullut mieleenkään, että mitä "hiton sillisalaattia" tuo ryhmä oikein tarjoilee! Muutenkin Susse, Jussi ja Juppo hoitivat homman jälleen tyylikkäästi kotiin - tunteella tulkiten, rennosti, mutta varmasti - ilmavuutta ja nyansseja unohtamatta. Kerta kaikkiaan hieno keikka, joka tuntui olevan kovasti myös yleisön mieleen! Kuulinpa joidenkin rankanneen esityksen illan parhaaksi! 

Ennakkotiedoista poiketen, Tiny Tonesin debyyttilevy ei nähnyt sittenkään päivänvaloa Lahti Blues & Roots -tapahtumassa. Se ei valmistunut julkaistavaksi ko. ajankohtana. Siinä oli kuulemma vähän hiomista; yhden biisin osalta tekijäoikeudet (lupa) vielä puuttui ja kannet olivat vielä tekemättä. Luulenpa, että tuo viive tulee vielä "palkitsemaan" meidät roots -diggarit - nimittäin hosuminen ei välttämättä anna sitä parasta mahdollista lopputulosta.

Alakerran lava ja tila yhdessä aiheuttivat pieniä käytännön ongelmia. Susse Raulamo valitteli keikan jälkeen, että lavasoundit olivat ajoittain melko heikot ja aavemaiset. Tilan miksaajana toiminut Lahden Rytmin Ystävien Arvi Vuorinen sanoi minulle myöhemmin yöllä, että jos ensi vuonna alakerrassa esiinnytään samassa paikassa, hän ei ole enää käytettävissä. No, nämä ovat juuri niitä käytännön asioita, jotka tulee muistaa uusia järjestelyjä tehtäessä. Onneksi tämä soundiongelma ei kuitenkaan varsinaisesti pilannut alakerran keikkoja. Luulen, ettei yleisöstä huomattu juurikaan mitään ongelmia edes olevan - musiikki kuului salissa selkeästi, eivätkä sounditkaan mitkään niin huonot olleet.
HELANDER Co.
Helander Co. Helander Co. perustettiin vajaat 6 vuotta sitten. Bändin "isä" ja pääsolisti on Ilkka Helander (kitara/laulu), jonka "kumppaneina" soittavat Jonni Seppälä (kitara), Petri Loikala (basso) ja Juha Litmanen (rummut). Tätä keikkaa viikkoa aiemmin erosi yhtyeestä huuliharppua soittava, festivaalin ennakkotiedoissakin mainittu Ville Mehto. 

Kovalla uurastamisella Helander Company on vakiinnuttanut maineensa kovana "live-aktina". Tämä väite saatiin viimein testattua elävänä myös Lahdessa. Mielestäni bändin esiintyminen kesän Puistobluesissa oli umpirautaa - vierailijana lavalla useimmissa biiseissä nähtiin "roots-Velho" Esa Kuloniemi. Mutta silti rohkenen ja jopa väitän, että Helander Co. veti vieläkin kovemman keikan Lahti Blues & Roots -tapahtuman päälavalla. 

Helander Company aloitti settinsä Ilkan loistavalla "My home town" biisillä - kundit soittivat sellaisella pieteetillä heti alusta alkaen, että oksat pois! Muutenkin yhtyeen ohjelmisto oli laadittu mielestäni oikein toimivaksi - tuttuja ja hiukan tuntemattomampia lainablueseja ja väliin omia sinisävyisiä tuotoksia - ikään kuin jokaiselle jotakin! Lisäksi miksaaja Taponen onnistui loihtimaan nelikolle kerta kaikkiaan upean ja tukevan soundin. Mainitsen tässä vielä erikseen, että Ilkka Helanderin tekemä biisi "It's not for me but for my friend" oli yksi illan kohokohtia. Enpä suuresti yllättynyt, että keikan jälkeen Helander Co.:n uusinta cd:tä "Fodder" meni mukavasti kaupaksi Fennica Recordsin -levynmyyntipisteessä.
REVOLUTION Hi-Fi featuring General Basco & Don Oparator
Revolution Hi-Fi Revolution Hi-Fi on tällä hetkellä kahden lahtelaisen dj:n (Jake Piirainen & Opa Aho) pyörittämä jamaikalaistyyppinen "soundsysteemi", joka on keikkaillut aktiivisesti parin vuoden ajan. He ovat paikallisesti nykyisin melko suosittuja - heidän kiinnittämisensä yleensä täyttää tuollaisen 200 hengen klubin kevyesti. 
Revolution Hi-Fin ohjelmisto muodostui monipuolisesti jamaikalaisesta rytmimusiikista: rootsreggae, dancehall ja ragga. Kaverukset käyttivät "seteissään", joita oli kaksi, ainoastaan biisien singleversioita ja subbarit lähettivät niiden sisältämän musan todella bassovoittoisesti (niin kuin asiaan kuuluukin). Hienoa, että ulkomusiikillista krääsää ja muuta pelleilyä pojat eivät harrasta ollenkaan - Jamaikan lipun esillä pitäminen taas oli mielestäni ihan ok.

Revolution Hi-Fin ensimmäinen setti, joka ajoittui osittain Helanderin ja Groovy Eyesin esiintymisten päälle, ei kerännyt juurikaan väkeä Velvet yökerhoon. Tähän olimme toki henkisesti varautuneet, joskin toiveenamme oli saada Alex Parkiin "perinteisten" bluesinystävien lisäksi uutta ja nuorta reggaeväkeä. Mielestäni kokeilu puolusti hyvin paikkaansa, koska onhan reggae jo pelkästään todellista juurimusaa ja Revolution Hi-Fin mukana oleminen monipuolisti mukavasti tarjontaamme. Poikien toinen soittoaika keräsi paikalle jo ihan kohtuullisesti väkeä, mutta palaan siihen vielä kohta tarkemmin. Mieleeni tuli nimittäin muutama aivoitus, joilla taidan hetkisen leikitellä. Tiedän, että näillä leveysasteilla reggaella on melko pieni (sääli), mutta varsin uskollinen diggaripiiri - osa taitaa kuunnella pääasiassa vain jamaikalaisrytmejä. Ehkäpä heille ei tosiaankaan löytynyt varsinaisen konsertin "bluesahtavasta" annista mitään mielenkiintoista - tällöin saattoi tietysti lipun hinta karsia pelkkään "soundsysteemiin" tulijoita? 

En näköjään malta olla tuomatta esille vaatimatonta mielipidettäni puritanismista - fakkiutuminen pelkästään johonkin tiettyyn musiikkityyliin on mielestäni lähinnä huvittavaa. Maailma on täynnä hienoa musiikkia sitä etsiville, jota ei nykyään kovin trendikäs musiikkiBISNES ja radiokanavat tuo soittolistoineen välttämättä edes esille. Avoimin korvin liikkuminen ja itse vähän vaivaa nähtyään on tiedossa koko elämän kestävä, rikastuttava musiikillinen tutkimusmatka. Kuka sitä yhtä ja samaa mieliruokaakaan haluaa nauttia joka ikinen päivä? Selvähän se, että jotkut kokeilut epäonnistuvat, mutta ilman rasitteina olevia ennakkoasenteita varmasti osa onnistuukin. 

Tarkennuksena vielä turhien väärinymmärrysten välttämiseksi - vaikka kirjoitan "yhdelle asialle vihkiytyneistä" Revolution Hi-Fin yhteydessä, olisin voinut tehdä sen mainiosti vaikka jonkun muunkin esiintyjän yhteydessä. Nimittäin bluespiireistä löytyy harmittavan paljon henkilöitä, jotka näin kärjistetysti sanottuna tuomitsevat ja kuuntelevat heille "uutta" musiikkia lähinnä siten, että ensiksi on tärkeintä onko se heidän omasta mielestään riittävän oikeaoppisesti bluesia. Jos musiikki täyttää nuo ehdot, sitten ruoditaan artistit vähän muutenkin kuin musiikillisilla seikoilla - mieluusti vanhat, mustat esiintyjät Chicagosta tai jostain Mississippistä (USA:sta) ovat vain niitä harvoja, vakuuttavia ja oikeita bluestulkkeja; englantilaiset ja muut kalpeanaamat saavat herkästi asenteella, voi helv....! No, toimikoon jokainen just niin kuin haluaa! Palataan taas varsinaiseen asiaan.

Revolution Hi-Fin jälkimmäinen "soundsystem" yöllä toi mukavasti ihmisiä yläkerrasta paikalle ja monet innostuivat tosissaan jopa jorailemaan! Hienoa pojat! Olen perin iloinen, että tapahtumamme nimestä löytyvät sanat blues ja roots - se antaa Lahden Rytmin Ystävät Ry.lle mahdollisuuden reilusti erilaisiin kiinnityksiin menettämättä pätkääkään vakuuttavuutta!
GROOVY EYES
Groovy Eyes Groovy Eyes on perustettu jo vuonna 1993, mutta kokoonpano on vuosien saatossa muuttunut useasti. Miehistö on sittemmin vakiintunut ja bändissä soittavat Jussi Raulamo (laulu, kitara), Masa Orpana (saksofoni, kitara), Ville Rauhala (kontrabasso) ja Juppo Paavola (rummut & perkussiot).

Groovy Eyes on yksi mielibändejäni. Sen alkuvoimaista musiikkia on minun täysin mahdotonta vastustaa - musiikin pohjalla on vahvasti blues, mutta kundit eivät kuitenkaan soita mollissa, eivätkä vollota. Groovy Eyes on hiukan jatsahtava, kepeästi omintakeisella saundillaan irrotteleva ryhmä ilman totista akateemista puurtamista. Yhtyeen suuria vahvuuksia on saada soittonsa svengaamaan heti ensimmäisistä sävelistä lähtien - eipä nytkään kuultu siihen poikkeusta. "Gruuvi Silmien" keikkaohjelmisto koostui tällä kertaa kokonaan Jussi Raulamon tekemistä kappaleista, joista löytyy enemmän tai vähemmän aineksia mm. swingistä, jump bluesista, bebopista, Louisianan zydecosta ja jopa rock'n'rollista. Ja kyseinen "sekamelska" eli gumbo tarjoiltiin Lahdessa erittäin kuumana ja jopa tulisena Jussin Saloran putkien hehkuessa! 

Groovy Eyesin soittajat ovat kaikki maamme ehdotonta A-sarjaa. Yhdysvaltalainen kitaristi Junior Watson (ex. Canned Heat, The Mighty Flyers) on sanonut: "Kaliforniasta ja koko Amerikasta ei hakemallakaan löydä parempaa bändiä! Luoja, niillä kavereilla on homma tosiaan hallussa! 
Mietin parhaillaan, tulisiko minun jatkaa tekstiä kundien yksilösuorituksista tyyliin - kuinka hienosti Masa Orpana puhalsikaan sen ja sen soolon? tai kuinka käsittämättömän tyylitajuinen rumpali Juppo Paavola todellisuudessa onkaan? tai minkälaisen svengin ja fiiliksen Ville Rauhala kontrastaan taas "tempoi"? tai kuinka autenttisesti ja omintakeisesti Jussi Raulamo lauloi eläytyen tyystin hommaansa? Sitten vielä Jussin ja Masan kitarointi, jne.... Luovutan lisäten, että se kaverusten yhteinen ymmärrys ja sisäinen "soittokemia" antaa orkesterin tulkitsemalle musalle lopullisesti siivet ja lentoonlähtö on selviö! 
Yleisö diggaili ja tuntui ymmärtävän hyvinkin orkesterin meininkiä, mutta siltikään Groovy Eyesin riehakkuus ei oikein tarttunut ihmisiin. Jokunen herätyksen kokenut meni kyllä välittömästi Fennican -kojulta ostamaan kotiin viemisiksi "High flyin' but no foolin' " cd:n. Suosittelen! Se kuuluisikin jokaiseen talouteen pelkästään jo terapia lääkkeeksi!
TWO TIMERS (UK)
Two Timers Two Timers on duo, jossa soittavat aviopari Sarah James (laulu, lyömäsoittimet, huuliharppu) ja Gordon Russell (kitarat, "bassorumpu") He ovat esiintyneet vuodesta 1993 lähtien ja soittaneet kimpassa satoja keikkoja. He ovat toimineet lämmittelybändinä useille nimekkäille esiintyjille, vaikkapa Status Quo, Taj Mahal ja John Mayall. Gordon Russell kierteli maailmaa jo Dr. Feelgoodin kitaristina joskus 80- luvulla. Two Timersin "esikuvia" ovat mm. Aretha Franklin ja Led Zeppelin. Tässä näitä ennakkotietoja lyhykäisesti, joita tuotiin esille mainonnassamme. 

Itselläni on kaikki Two Timersin levyt (3 kpl), joten olin tietoinen, kuinka kova tiimi he yhdessä voivat olla. En vain ollut nähnyt heitä aiemmin "livenä", joten minua hiukan kai "arvelutti", että pieni, vahvasti akustinen kaksikko päälavalla ja illan parhaaseen bailuaikaan. Huoleni oli todellisuudessa aivan naurettava, sillä, sanotaan nyt vaikkapa näin,... ainakin Lahti Blues & Roots -tapahtumassa Two Timers oli "päättänyt ottaa yleisön" - he aloittivat keikkansa ("Larry's last goodbye") sellaisella voimalla ja intensiivisellä esiintymisellä, joka välittömästi lähes villitsi ihmiset. Nyt oli vihdoinkin jäyhä hämäläisyys heitetty nurkkaan! 

Two Timersin ohjelmisto oli perin juureva - he esittivät pääasiassa omia biisejään, joista saattoi löytää vaikutteita perinteisestä countrybluesista aina "vanhakantaiseen" heavyrockiin. Tunnetuimmat lainabiisit löytyivät Steve Millerin Bandin ("Living in the 21st century") ja Canned Heatin ("Future blues") repertuaarista. Lavalla Gordon Russell soitti istuen vähäeleisesti akustista- tai sähkökitaraa, mutta homma kyllä toimi - hän ikään kuin jätti estraadin vaimolleen. Sarah olikin loistava ja humoristinen esiintyjä, joka "imi" ainakin meidän miesten huomiot puoleensa. Laulamisen ohella hän soitti melkoisesti erilaisia lyömäsoittimia, jopa lusikoita ja hiukan myös huuliharppua. On aivan käsittämätöntä, miten täyteläisen saundin he saivat yhdessä aikaiseksi - kuulosti ajoittain siltä, että lavalla olisi ollut kokonainen bändi. Kaikkiaan hieno keikka!
PEPE AHLQVIST & THE ROLLING TUMBLEWEED
Pepe Ahlqvist & The Rolling Tumbleweed Tänä vuonna Lahti Blues & Roots- tapahtuman suojelija Pepe Ahlqvist esiintyi yhtyeensä The Rolling Tumbleweedin kanssa ja keikka oli uuden "The Bridge" -levyn virallinen julkistamistilaisuus. Mielelläni tässä levymaininnan yhteydessä tuon julki, että tuo tunnin pituinen äänite on erittäin onnistunut - se ei sisällä yhtään turhaa raitaa. Biisit ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta miesten omaa tuotantoa - yli puolet on enemmän tai vähemmän bluesia ja loput voi laittaa rootsgenren alle (biisi "She's walking away", uskokaa tai älkää, on reggae!). Fennican Recordsin Erkka Kettunen kertoi myöhemmin yläsalin sulkemisen aikoihin, että useat kymmenet "The bridget" vaihtoivat illan aikana omistajaa. Muutaman kaljan hinnan levyyn sijoittaneet henkilöt tekivät todella oivan ja kestävän valinnan! 

Pepe Ahlqvist & The Rolling Tumbleweed on ollut kasassa lähes kuusi vuotta. Ryhmä ei ole niitä kovimpia kokoonpanoja kiertämään vuodet ympäri Suomea ristiin rastiin. Ehkäpä juuri siksi heillä on sisäinen bändikemia säilynyt erittäin toimivana. Pepe Ahlqvistin (laulu, kitara, huuliharppu) kanssa samalta aaltopituudelta löytyvät mainiot "Pomppuheinäkaverukset" Jarkka Rissanen ja Ykä Putkinen (kitarat), Mikko Löytty (basso) ja Seppo Rauteva (rummut). 
Lahti Blues & Roots -tapahtuman päälavalle kello 00.45 yöllä lavalla oli aloittamassa Pepe Ahlqvist & The Rolling Tumbleweed. Mikäli muistan vielä oikein, ensimmäisenä biisinään he täräyttivät Pepen tekemän "Sweet, sweet love" uunituoreelta cd:ltä. Ihmisiä oli lavan edusta tungokseen asti täynnä - liikkuminen ja valokuvien ottaminen alkoi olla melko työlästä. Vähän vanhaa sanontaa vääntäen, ryysiksessä tunnelma vain paranee. Soitto tuli saliin tuhdisti erinomaisilla saundeilla, mutta ehkä hiukan liian kovaa. Tästä seikasta tuli meille järjestäjille enemmänkin palautetta, mutta mistään vallattomasta äänivallista ei toki ollut kysymys. Palaan asiaan kohta vielä uudestaan (kts. KRITIIKKI?). 
Oli upea seurata yhtyettä, jossa on kolme näin hyvää kitaristia (Ahlqvist, Putkinen, Rissanen) - he osasivat antaa tilaa myös kaverille, eikä mieletön tiluttelu ja vinguttaminen ollut miesten itsetarkoituksena, vaan biisien rakenne nyansseineen ja yleensäkin bändisoinnin kokonaisuus. Pepe soitti ja soittelee nykyään paljon kitaraa - kyllä harppuakin, mutta ainakin Alex Parkissa sitä kuitenkin huomattavasti vähemmän. Komppiryhmä Rauteva ja Löytty hoitivat jälleen hommansa mallikkaasti - rankkaan kummatkin miehet omien soittimiensa ehdottomiin valioihin. 
Eräänlainen rutiininomaisuus jämäkän alun jälkeen hiukan häiritsi, vaikka bändin soitossa ei ollutkaan oikeasti mitään vikaa ja biisitkin olivat järjestään hyviä. Tuntemusta saattoi korostaa mielettömän intensiiviset ja rajut Two Timersin ja Krazy Katsin actit ennen Pepeä ja kumppaneita, sekä lähes 8 tunnin "live-pläjäyksen" aiheuttama uupumus. Mutta sitten keikan puolenvälin tienoilla yhtye ryhtyi soittamaan Sonny Boy Williamsonin vaikuttavaa, hidasta "Decoration day" -biisiä aivan käsittämättömän upeana tulkintana ja siitä orkesterin musisointi lähti ja vieläpä upeasti "lentoon". Nyt ei hommasta puuttunut enää mitään ja bändi kuulosti loppuun asti tajuttoman hyvältä, niin kuin sen arvolle toki kuuluukin! 
BLUES- VALOKUVANÄYTTELY
Ennakkotiedoissa oli valitettavan huonosti esille tuotu seikka, että pääkonsertissa oli valokuvaaja Juha Tanhuan bluesaiheisia valokuvia näytillä. Sympaattinen Tanhua toi yleisön ihasteltaviksi vuosien varrella tallentamiensa bluesmuusikoiden kuvia. Lisäksi hän kuvasi Lahti Blues & Roots -konsertin kokoonpanoja ja tunnelmia koko illan ajan. Näitä reaaliaikaisia otoksia oli myös nähtävillä yläkerran baaritiskin "päällä" pitkin iltaa ja yötä. Harmillista oli vain se, että kun Juha kuviaan päivällä asetteli, ei kukaan ymmärtänyt ottaa huomioon iltavalaistuksen vähäisyyttä ja värivalojen aiheuttamia heijastuksia - useilta ihmisiltä saattoi kuvat jäädä kokonaan huomioimatta. Onneksi asia oli korjattavissa lähes koko syyskuun ajan olutravintola Metrossa. Jos nyt joku missasi senkin, pääsee näillä RyRyn www. sivuilla näkemään edes osan Juha Tanhuan kuvaamista Blues & Roots -konsertin esiintyjistä. Kuvat ovat aseteltu meidän innokkaiden amatöörien ottamien laukausten joukkoon - ei tarvitse olla edes valokuvauksen asiantuntija tunnistaakseen ammattimiehen työt! Kurkistakaa vaikka!!! Kiitos Juhalle muuten kuvien käytöstä! 
 
KRITIIKKI?
Saattanee tuntua lukijasta kornilta, että tuossa edellä Lahti Blues & Roots -tapahtuman antia ruoti pääjärjestelyistä vastannut Harri Järvinen? Puolustuksekseni on sanottava, että lähinnä jouduin tähän kirjoitushommaan, enkä niinkään hinkunut siihen. Halusimme joka tapauksessa tuoda esille kotisivuillamme kuvia ja tekstiä ja näin antaa halukkaille mahdollisuuden saada tietoa, kuinka tapahtuma meni yms. 

Vaikka minulla tavallaan onkin oma lehmä ojassa, olen vilpittömästi yrittänyt olla mielipiteissäni suora ja rehti, jopa kriittinen, kun olen siihen löytänyt aihetta! (mikäli Sinä haluat myös kommentoida tapahtumaa, lähetä mielipiteesi meille sähköisesti ryry@lahden-ryry.com ). 
Satsasimme alusta alkaen Two Timersin ohella Suomen parhaisiin blues- ja rootsbändeihin. Kun kokoonpanot käytännössä hoitivat vielä osuutensa uskomattoman hienosti, niin tällaisena laaja-alaisena rootsmusiikin diggarina tykkäsin kaikista kovasti. Toisaalta taas yhtenä tilaisuutta järjestävänä kaverina olin ja olen edelleen erityisen ylpeä loistavasti onnistuneista kiinnityksistämme! Niissä on aina olemassa omat riskinsä - mahdollisesti tulee harmillisia viimekäden peruuntumisia, soittajilla on luonnollisesti myös huonoja päiviä, viina rupeaa maistumaan väärään aikaan, jne... En ole ollut tätä ennen varmaan yhdessäkään isommassa musiikkitapahtumassa, missä esiintyjiä on ollut kiinnitettyinä useampia, jopa nimekkäimpiäkin kuin meillä - ja kaikki ne yltävät ihan parhaimpaansa, eikä yksikään floppaa tai jää edes tasoonsa nähden vaisuksi! Suuri kiitos Lahti Blues & Roots -tapahtumassa esiintyneille kokoonpanoille hienosta illasta ja kaikesta muustakin asiaan liittyvästä!

Palaan tässä vielä hiukan siihen volyymiasiaan. Joku väitti myös Helander Companyn soittaneen liian kovaa, mutta tuota en kyllä suostu allekirjoittamaan. Myönnän kylläkin Ahlqvistin setin tulleen hiukan liian kovaa - asiaan saattoi ehkä vaikuttaa bändin saapuminen paikalle melko myöhään, eikä soundcheckiä pystytty tekemään alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Minulla on ollut korvissa/kuulossa jo pidempään oireita, sekä vähän ongelmiakin, enkä enää kestä juurikaan meteliä. Ollessani tsekkaamassa missä tahansa eri bändien keikkoja, joudun usein suojautumaan tulpilla, joita kannan jatkuvasti taskussani - mutta nyt lavalta tulevaa musiikkia pystyin täysin normaalisti kuuntelemaan. Tämä tähän vain siksi, ettei mistään kohtuuttomasta luukutuksesta ollut kysymys, mutta ehdottomasti asia on huomioimisen arvoinen..
 
KOMMENTTEJA
 
"Keep on rockin' " (TWO TIMERS)

 

"Groovy Eyes ja Helander oli uusina tuttavuuksina erittäin myönteisiä kokemuksia! " (HENKKA)
 
"Olipa tosi miellyttävät festarit - kerrassaan. Kaikki toimi ja oli kotoinen tunnelma ja hyvä hotelli." (SUSSE RAULAMO - TINY TONES)
 
"Viime viikonloppuna tuolla Lahdessa oli Blues & Roots 2001 tapahtuma, jossa kuultiin mm. oikein näyttävä kattaus suomalaista bluesia - monipuolisesti. Tapahtuma oli erittäin onnistunut. Terveiset vaan Lahteen! " (TEPPO NÄTTILÄ - Radiomafian suorasta lähetyksestä 03.09.) 
 
"Kiitokset erinomaisesti järjestetystä festarista. Myös nettisivunne oli parhaita, mitä olen nähnyt." (JUHA AHVENAINEN - HELANDER CO.n manageri)

 

"Syksyisin blues iskee Lahteen tunnetusti kuin kirves lahoon kantoon. Lahti Blues & Rootsin kahden kerroksen väki aloittelikin alakerrassa kuin varkain - peräti aikataulussa" (KYÖSTI ISOSAARI - Rumba 19/01)

 

"Mainiot bluespirskeet" (JARI ISSAKAINEN)

 

"Hyvin järjestetty, kiva tilaisuus. Lisää vain tällaisia! " (JYRKI CASTRÉN - ECAPAINO) "IT works" (MARKKU LAPPALAINEN - CANON)
"Ajattelin, että näinköhän olisi vanhalle papalle musiikillisesti antoisa ilta? Olin yllättynyt!! Bluesbändit osasivat todella hommansa, eikä aikani tullut yhtään pitkäksi! Kun isossa salissa oli taukoja, menin silloin alakerran baariin, jossa meno jatkui! Onnistunut ilta!"
(LASSE JÄRVINEN - eläkeläinen)
 
"Two Timers kolahti minulle ja kovaa!!!" (HENJA LEINO - MOLLY MALONE' S IRISH BAR) Kuvia
JÄRJESTELYT
Lauantai aamuna kahdeksalta alkoivat valmistelevat hommat Alex Park hotellissa jatkuen pitkälle yölle. Useat meistä vietti edellisen illan Blues & Roots -jameissa, joten taisi väsyttääkin. Mutta onneksi hommia kyllä riitti kaikille - mm. lavarakenteiden ja äänentoistokaluston kantamista ja kaikkea muuta - väsymyskin pysyi poissa mielestä. Ennen varsinaisen tilaisuuden alkua saapui lisää väkeä erilaisiin tehtäviin, mm. arpojen- ja lipunmyyntiin. Kiitos kaikille tapahtuman järjestelyihin osallistuneille RyRyn talkoolaisille! Ilman Teitä olisimme olleet, sanonko missä? 

Erityiskiitokset jälleen Savinaisen Pekalle ja Iskun tiimille! Kiitos myös SHW trans! 

Kiitokset Pasi Lantta, Petteri Tikkanen ja Ossi Helin monimuotoisesta avusta ! 
YHTEISTYÖKUMPPANIT
Seuraavat tahot auttoivat omalla arvokkaalla panoksellaan vuoden 2001 Lahti Blues & Roots - tapahtumaa todeksi! Kiitos erittäin joustavasta yhteistyöstä!
Klikkaamalla logoja pääset tutustumaan useiden yhteistyökumppaniemme maailmaan. Käytätäthän aina tarvittaessa myös heidän tarjoamia palveluja ja tuotteita! Kiitokset tässä yhteydessä myös Fennica Recordsin Erkka Kettuselle sekä Rauma bluesille ja Blues Newsille!
Pohjola Alex Park
Hartwall Isku
Canon Jarkoskuva
Torvi Valitettavasti tästä ei linkkiä
Molly Malone`s Radio 99
Valitettavasti tästä ei linkkiä Valitettavasti tästä ei linkkiä
Valitettavasti tästä ei linkkiä Valitettavasti tästä ei linkkiä
Valitettavasti tästä ei linkkiä Valitettavasti tästä ei linkkiä
Säkkiväline Viking Line
Ecapaino
 
ARPAJAISET
Seuraavat firmat, henkilöt ja bändit mahdollistivat Lahti Blues & Roots- arpajaiset. KIITOS!

ALEX PARK HOTEL, BOTTLENECKS (Ismo & Pekka), BLUELIGHT RECORDS (Mika Myyryläinen), BN (Blues News), CANON, FENNICA RECORDS (Erkka Kettunen), FINTEK MIKRO OY, FREE RECORDS SHOP, GROOVY EYES, HELANDER CO., ISKU, KAMPAAMOKAUPPA KIRPPU, KESKUSMUSIIKKI, TUULA KINNUNEN, LE SUPERFLY, LÄNSIAUTO, MISIRLOU, MOLLY MALONE' S IRISH BAR, NIXAN PARTURI-KAMPAAMO, PARTURI-KAMPAAMO MINNA LEINO, PUTKIRADIO, RADIO 99 (Ilkka Viljanen), RyRy, SPAR MARKET HAAVI, TARVIKEMYLLY, TEXICALLI (Martsa Heikkinen), TWO TIMERS ja VR. 
 

Harri "Hara" Järvinen


Ilmainen www-laskuri