Price-yhtyeen tarina lyhyesti

Päijät -hämäläisistä 60-luvun bändeistä oikeastaan vain Charlies onnistui murtautumaan suosiossa alueellisen rajan yli, mutta kyllähän täälläpäin muutama muukin merkittävä orkesteri tuolloin vaikutti. Yksi niistä oli juuri Price.
Price perustettiin Heinolassa vuonna 1967. Orkesterissa soittivat veljekset Wallu Heinomaa (rummut, laulu, kitara) ja Henkka Heinomaa (basso) sekä Tom Aalto (kitara, laulu). Pojat diggailivat kovasti mm. The Rolling Stonesia ja The Beatlesia (kuitenkaan Lennon/McCartney tuotantoa Price ei juurikaan julkisesti esittänyt - niitä lauluja pidettiin lähes pyhinä). Bändin pojilla oli laaja ja ennakkoluuloton musiikkimaku ja he olivat hyvin "ajanhermoilla". Kaikki tämä kuului myös bändin soitossa ja keikkaohjelmistossa - rock, pop, psykedelia, blues ja country.
Henkka, Tom ja Wallu olivat soittaneet yhdessä jo vuodesta 1966 lähtien The Invaders -nimellä, jossa heidän lisäkseen soittivat Jukka Juvonen sekä Vexi Gustafsson. Näiden kahden bändin välissä muuten rumpalina vieraili lahtelainen Pekka Sormunen (The Shapes, myöhemmin Amulet).

Aluksi Price keikkaili lähinnä koulujen "konvissa" Heinolassa ja Lahdessa. Kavereiden soittotaito kehittyi jatkuvasti ja orkesterille alkoi tulla myös esiintymisrutiinia. Vuonna 1969 bändi oli suosittu esiintyjä mm. Lahden legendaarisessa Catacombissa, jota isännöi Joni "The Tinkle" Heinonen.

Kitaristi Tom Aallon armeijan jälkeen Price "kasvoi" Timo Mieskolaisen (rummut) liityttyä orkesteriin nelikoksi ja omakustanne single "Move on and make it"(W. Heinomaa) / "It's allright" (W. Heinomaa) julkaistiin. Yhtyeellä oli noihin aikoihin kotimaan vinkkelistä katsottuna valtavat Marshallit ja muutkin vempaimet. Jopa Wigwamin kundeihin PA-kalusto teki niin suuren vaikutuksen, että he halusivat niitä jossakin yhteisellä keikalla käyttää.
70-luvun alussa Price teki paljon keikkoja lähinnä "kolmion" Tampere, Jyväskylä ja Lahti sisällä, ja jopa Helsingin maineikkaalla "Natsalla" bändi on soittanut. Bändi heitti myös useat "keikkarundit" eri kaupungeissa Ruotsissa.

Sitten tuli aika Wallu Heinomaan joutua armeijaan. Siviiliin päästyään Wallua pyydettiin Amuletin kitaristiksi ja mies muutti Lahteen. Price laitettiin tavallaan "naftaliiniin". Amuletin aikana ja jälkeen Wallu soitti vuoroittain mm. Sleepy Sleepersissä ja Nepassa. Heinomaan Henkka liittyi Sleepy Sleeperseihin jo kokoonpanon alkuaikoihin vuonna 1975. Nykyään hän soittelee mainiossa heinolalaisessa bändissä jokuBlue. Tom Aalto muutti Heinolasta Kuusankoskelle. Hän jatkoi kitaransoittamista ja esiintymistä lähinnä trubaduurina. Mutta tähän ei Price -nimisen orkesterin tarina kuitenkaan päättynyt.

Vuonna 1988 Price oli uudestaan kasassa kokoonpanolla Wallu Heinomaa, Henkka Heinomaa, Kössi Könönen, Kari Sviili ja Jussi Ristilä noin yhden vuoden. Siitä lähtien on Price ollut tavallaan Wallun taustabändi, jonka koostumus on ollut hyvin joustava. Pricelaisia onkin vuosien saatossa ollut melkoinen joukko (muutamia mainitakseni - Pekka "Devil" Virtanen, Kari "Pitkä" Lehtinen, Tero Sundell, Kari "Kuja" Salmi, Hannu "Hans" Helminen,…). Varsinkin 90-luvulla orkesteri on keikkailut mielettömästi ansaiten hyvän klubibändimaineensa (välillä myös nimellä Herkkukurkut, jonka saman niminen omakustanne cd on vallan mainio). Bändin musiikillisen voiman ovat huomanneet myös monet nimekkäät muusikot mm. Dave Lindholm, Pepe Ahlqvist, Andy McCoy ja Jukka Tolonen, jotka ovat soittaneet orkesterin kanssa.
Siinä lyhykäisesti Price historiaa ja vähän nykymeininkiäkin.

Originaalin Pricen "henkiinherätys"

Lähtölaukaus kasata alkuperäinen Price tapahtui Sormusen Pekan järjestämissä "läksiäispirskeissä" Launeella viime syksynä. Siellä rekka-auton lavalla soittivat Amulet (Pekka ja Teddy Sormunen, Hans Helminen ja Wallu Heinomaa), RaakaAine ja silloin vielä nimetön bändi Heinolasta: basso Henkka Heinomaa, rummut Kari Sviili, kitara Harri Mattila ja laulu & kitara Timo Halttunen. Se oli ryhmän ensimmäinen julkinen keikka ja sittemmin on kokoonpanolle nimikin löytynyt - jokuBlue.

Viilentäviä virvokkeita nautittuamme ja bändejä kuunnellessamme minulla "syttyi ikään kuin lamppu" (Heinomaan veljekset peräkkäisissä yhtyeissä samalla lavalla) - järjestetään originaali Price keikalle! Wallu ja Henkka lämpenivät ajatukselle ja RyRyn toimintaankin tapahtuma sopi kuin nenä päähän - kysymysmerkki oli Tom Aalto, jota veljekset eivät olleet tavanneet vuosiin. Mitä mieltä hän olisi ajatuksesta? Oliko Tom yleensäkään vuosiin soitellut ja laulanut? Entä, löytyisikö trion aikamieheltä riittävästi aikaa, pitkäjänteisyyttä ja yleensäkin oikeasti mielenkiintoa projektia kohtaan? Myönnetään, että juhlien jälkeisenä päivänä ajatus ei tuntunut enää yhtä realistiselta.

Lokakuussa Pricen alkuperäisjäsenet Henkka, Tom ja Wallu kokoontuivat yhteen lähes 30 vuoteen muistelemaan, jutustelemaan ja lopulta myös jammailemaan. Tapaaminen onnistui mukavasti ja marraskuusta alkaen trio alkoi tosissaan treenata "vanhaa" ohjelmistoaan. Useissa harjoituksissa oli mukana Tero "Tehosekoitin" Sundell rummuissa ja meikäläinen kuuntelemassa. 

Keikka 1.2.2001

Lopulta keikka pidettiin lahtelaisessa Molly Malone's ravintolassa torstaina 1. helmikuuta. Toimittaja Janne Urpunen teki Etelä-Suomen Sanomiin kivan ennakkojutun bändistä. Uusi-Lahti ja heinolalainen Itä-Häme -lehti huomioivat myös tapahtuman, samoin kuin paikallinen Radio 99. Price reunion -keikan Joni Heinonen "spiikkasi" Catacombin tapaan ja keikka jää alkuperäiskokoonpanon ainoaksi. Ravintola "Molly" täyttyi vanhan, hyvän musiikin ystävistä - meistä "ikinuorista" ja bändin kutsuvieraista.

Pricen ohjelmisto koostui kokonaisuudessaan 60 -luvun musiikista ja piti sisällään mielenkiintoisia ja jopa hiukan yllättäviäkin kappalevalintoja. Tässä muutamia mainitakseni: "Break my mind (Loudermilk)", Cold turkey (Lennon), Love me two times (J. Morrison), You just can't win (V. Morrison), Play with fire (Nanker Phelge), All or nothing (Marriott, Lane), Even the bad times are good,… Keikka oli jaettu kahteen eri settiin: akustiseen ja sähköiseen. Lavalla nähtiin Wallu Heinomaa (laulu, kitara, rummut), Henkka Heinomaa (basso), Tom Aalto (laulu, kitara) ja Tero Sundell (rummut, "trampoliini" - harjoitusten "inside" vitsi). Yhtye oli hyvässä vedossa, vaikka pientä hermoilua olikin aiemmin päivällä ollut havaittavissa. Siitä ei kuitenkaan enää ollut tietoakaan. Ja mikä parasta, hyvissä mielin yleisö poistui ravintolasta onnistuneen illan jälkeen koteihinsa. Muutama "hullu" lähti jopa jatkoille!

Harri Järvinen